13 luku

Apostoli esittää rakkauden kaikkia lahjoja korkeammaksi 1 – 3, kuvaa sen jaloutta 4 – 7 ja sanoo rakkauden yksin olevan ikuisen, mutta muiden lahjain katoavaisia 8 – 13.

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

1 Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin kajahtava vaski tai helisevä soitin*.

1. Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.

1. JOs minä ihmisten ja Engelein kielillä puhuisin ja ei minulla olis rackautta nijn minä olisin cuin helisepä waski taicka kilisepä culcuinen.

1. JOs mine Inhimisten ia Engelein Kielille puhuisin/ ia ei olisi minulla Rackautta/ nin mine olisin quin helisepä Waski/ taicka yxi kilisepä Culcoinen. (Jos minä ihmisten ja enkelien kielillä puhuisin/ ja ei oli minulla rakkautta/ niin minä olisin kuin helisewä waski/ taikka yksi kilisewä kulkunen.)

2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että siirtäisin vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

2. Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.

2. Ja jos minä propheterata taidaisin ja caicki salaisudet tiedäisin ja caiken tiedon ja minulla olis caicki usco nijn että minä wuoret sijrräisin ja ei olis minulla rackautta nijn en minä mitän olis.

2. Ja ios mine Propheterata taidhaisin/ ia caiki Salauxet tiedheisin/ ia caike' Tiedon/ Ja minulla olis caiki * Usko/ nin ette mine woret sijrdheisin/ ia ei olis minulla Rackautta/ nin en mine miteken olis. (Ja jos minä propheterata taitaisin/ ja kaikki salaukset tietäisin/ ja kaiken tiedon/ Ja minulla olisi kaikki usko/ niin että minä wuoret siirtäisin/ ja ei olisi minulla rakkautta/ niin en minä mitäkään olisi.)

3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

3 Ja vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni köyhille ravinnoksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.

3. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.

3. Ja jos minä caiken tawarani culutaisin köyhäin rawinnoxi: ja jos minä annaisin ruumini poldetta ja ei olis minulla rackautta nijn ei se olis minulle mitän hyödyllinen.

3. Ja ios mine caiken Tauarani culutaisin Kieuhein Rauinoxi/ Ja ios mine annaisin minun Rumini poltetta/ ia ei olis minulla Rackautta/ Nin ei se olisi minulle ychten tarpelinen. (Ja jos minä kaiken tawarani kuluttaisin köyhäin rawinnoksi/ Ja jos minä antaisin minun ruumiini poltettaa/ ja ei olisi minulla rakkautta/ Niin ei se olisi minulle yhtään tarpeellinen.)

4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei ole kateellinen, (rakkaus) ei kerskaa, ei pöyhkeile,

4. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:

4. Rackaus on kärsiwäinen ja laupias. Ei rackaus cadehdi ei rackaus ole ylpiä ei hän paisu:

4. Rackaus on Kerssiueinen ia Laupias. Ei Rackaus cadhehdi/ ei Rackaus ole ylpie/ ei hen ylespaisuta/ (Rakkaus on kärsiwäinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi/ ei rakkaus ole ylpeä/ ei hän ylös paisuta/)

5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei *pidä mielessään* pahaa,

5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,

5. Ei hän ole sickuri ei hän omans edzi ei hän anna idzens wihaan kehoitta ei hän wahingota ajattele ei hän wäärydestä iloidze

5. ei hen ole Sickuri/ ei hen omansa etzi/ ei hen anna itzens wihan kihoitta/ ei hen wahingon ielken seiso/ (ei hän ole sikkuri/ ei hän omaansa etsi/ ei hän anna itseänsä wihaan kiihota/ ei hän wahingon jälkeen seiso/)

6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden kanssa.

6. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:

6. Mutta hän iloidze totudesta.

6. ei hen wärydhesta iloitze/ mutta hen iloitze Totudhesta. (ei hän wääryydestä iloitse/ mutta hän iloitsee totuudesta.)

7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

7 Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

7. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.

7. Caicki hän wedättä caicki hän usco caicki hän toiwo caicki hän kärsi.

7. Caiki hen wedhettä/ caiki hen Usko/ caiki hen toiuo/ caiki hen kerssi. (Kaikki hän wedättää/ kaikki hän uskoo/ kaikki hän toiwoo/ kaikki hän kärsii.)

8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

8 Rakkaus ei koskaan lopu*. Mutta sekä profetoimiset katoavat että kielet lakkaavat ja tieto katoaa.

8. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.

8. Ei rackaus coscan wäsy. Waicka Prophetiat lackawat ja kielet waickenisit ja tieto catois.

8. Ja rackaus ei coskan * wäsy. Waicka Prophetiat Lackauat/ ia Kielet waickenisit/ ia Tieto mös poiskadhois. (Ja rakkaus ei koskaan wäsy. Waikka prophetiat lakkaawat/ ja kielet waikenisit/ ja tieto myös pois katoisi.)

9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

9 Sillä tiedämme vajavaisesti ja profetoimme vajavaisesti.

9. Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.

9. Sillä me ymmärrämme puolittain ja propheteramma puolittain.

9. Sille ette polittain me ymmerdheme/ ia * politain me Propheterama. (Sillä että puolittain me ymmärrämme/ ja puolittain me propheteeramme.)

10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

10 Mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, (silloin) katoaa se, mikä on vajavaista.

10. Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.

10. Mutta cosca täydellinen tule sijtte waja lacka.

10. Mutta coska se tule quin teudhelinen on/ sijtte se Lackapi quin waiaa on. (Mutta koska se tulee kuin täydellinen on/ Sitten se lakkaapi kuin wajaa on.)

11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

11 Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, harkitsin kuin lapsi; (mutta) kun tulin mieheksi, hylkäsin sen, mikä on lapsellista*.

11. Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.

11. Cosca minä olin lapsi nijn minä puhuin cuin lapsi ja pidin lapselliset menot ja ajattelin cuin lapsi. Mutta sijtte cuin minä miehexi tulin nijn minä hyljäisin lapselliset.

11. Coska mine Lapsi olin/ nin mine puhuin quin Lapsi/ ia pidhin Lapseliset menot/ ia aijattelin quin Lapsi. Mutta sitte quin mine Miehexi tulin/ nin mine poispanin ne Lapseliset. (Koska minä lapsi olin/ nin minä puhuin kuin lapsi/ ja pidin lapselliset menot/ ja ajattelin kuin lapsi. Mutta sitten kuin minä mieheksi tulin/ niin minä poispanin ne lapselliset.)

12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

12 Sillä nyt näemme kuvastimesta arvoituksen omaisesti, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti, mutta silloin olen tunteva täydellisesti, niin kuin minutkin täydellisesti tunnetaan.

12. Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.

12. Sillä nyt me näemmä tapauxisa nijncuin Speilisä mutta silloin caswosta caswohon. Nyt minä tunnen puolittain waan silloin minä tunnen nijncuin minä jo tuttu olen.

12. Sille ette nyt me näeme tapauxisa/ ninquin Speilin lepitze/ Mutta silloin caswosta caswoon. Nyt mine tunnen polittain/ waan silloin mine tunnen/ ninquin mine io tuttu olen. (Sillä että nyt me näemme tapauksissa/ niinkuin peilin läwitse/ Mutta silloin kaswosta kaswoon. Nyt minä tunnen puolittain/ waan silloin minä tunnen/ niinkuin minä jo tuttu olen.)

13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

13. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.

13. Mutta nyt jääwät Usco Toiwo Rackaus nämät colme: waan rackaus on suurin nijstä.

13. Mutta nyt iäuet Usko/ Toiuo/ Rackaus/ nämet colmet/ Waan rackaus se ombi * swrin nijste. (Mutta nyt jääwät usko/ toiwo/ rakkaus/ nämät kolmet/ waan rakkaus se ompi suurin niistä.)