3 luku

Paavali ei tarvitse suositella itseään korinttolaisille, koska he itse ovat hänen suosituskirjeensä, Jumalan Hengen kirjoittama 1 – 3 Jumala on tehnyt hänet kykeneväksi uuden liiton palvelukseen 4 – 6, jolla on paljoa suurempi kirkkaus kuin vanhan liiton palveluksella 7 – 11 Sen tähden hän on rohkealla mielellä, tietäen, että se epäusko, joka vielä sokaisee juutalaisia, poistuu, kun he kääntyvät Kristuksen tykö 12 – 18.

1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?

1 Alammeko taas suosittaa itseämme? Vai tarvitsemmeko niin kuin muutamat suosituskirjeitä teille tai (suosituksia) teiltä?

1. Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?

1. RUpemmaco me sijs idziämme taas kehuman? Eli tarwidzemmaco me nijncuin muutamat kijtoskirja teidän tygönne eli kijtoskirja teildä?

1. RUpemaco me sis itzenne taas kehuman? Eli taruitzemeco me/ ninquin mutomat/ Kijtoskiria teiden tyghennä/ eli mös Kijtoskiria teildä? (Rupeammeko me siis itseämme taas kehumaan? Eli tarvitsemmeko me/ niinkuin muutamat/ Kiitoskirjaa teidän tykönnä/ eli myös kiitoskirjaa teiltä?)

1. Ἀρχόμεθα πάλιν ἑαυτοὺς συνιστάνειν; εἰ μὴ χρῄζομεν ὥς τινες συστατικῶν ἐπιστολῶν πρὸς ὑμᾶς ἢ ἐξ ὑμῶν συστατικῶν;

1. αρχομεθα παλιν εαυτους συνιστανειν {VAR1: ει } {VAR2: η } μη χρηζομεν ως τινες συστατικων επιστολων προς υμας η εξ υμων συστατικων 1. archometha palin eaυtoυs sυnistanein {VAR1: ei } {VAR2: e } me chrezomen os tines sυstatikon epistolon pros υmas e eks υmon sυstatikon

1 Are we beginning again to commend ourselves? (As) if we have no need, as some (people), letters of commendation to you° or (ones) of commendation from you°?

1. Do we begin again to commend ourselves? or need we, as some others, epistles of commendation to you, or letters of commendation from you?

1. Heben wir denn abermals an, uns selbst zu preisen? Oder bedürfen wir, wie etliche, der Lobebriefe an euch oder Lobebriefe von euch?

1. COMENZAMOS otra vez a ala- barnos a nosotros mismos? ¿O tenemos necesidad, como algunos, de cartas de recomendación para vosotros, o de recomendación de vosotros para otros?

1 Неужели нам снова знакомиться с вами? Неужели нужны для нас, как для некоторых, одобрительные письма к вам или от вас?

2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2 Te olette meidän kirjeemme, joka on sydämiimme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2. Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.

2. Te oletta meidän kirjam meidän sydämihimme kirjoitetut joca caikilda ihmisildä tutan ja luetan:

2. Te oletta meiden Kirian meiden Sydhemise kirioitetut/ ioca tutan ia Luetan caikilda Inhimisilde/ (Te olette meidän kirjan meidän sydämissä kirjoitetut/ joka tutaan ja luetaan kaikilta ihmisiltä.)

2. ἡ ἐπιστολὴ ἡμῶν ὑμεῖς ἐστε, ἐγγεγραμμένη ἐν ταῖς καρδίαις ἡμῶν, γινωσκομένη καὶ ἀναγινωσκομένη ὑπὸ πάντων ἀνθρώπων,

2. η επιστολη ημων υμεις εστε εγγεγραμμενη εν ταις καρδιαις ημων γινωσκομενη και αναγινωσκομενη υπο παντων ανθρωπων 2. e epistole emon υmeis este eggegrammene en tais kardiais emon ginoskomene kai anaginoskomene υpo panton anthropon

2 You° are our letter, having been inscribed in our hearts, being known and read by all men;

2. Ye are our epistle written in our hearts, known and read of all men:

2. Ihr seid unser Brief, in unser Herz geschrieben, der erkannt und gelesen wird von allen Menschen;

2. Nuestra carta sois vosotros mismos, escrita en nuestros corazones, sabida y leida de todos los hombres;

2 Вы – наше письмо, написанное в сердцах наших, узнаваемое и читаемое всеми человеками;

3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3 On käynyt ilmeiseksi, että te olette Kristuksen kirje, meidän toimittamamme, ei musteella kirjoitettu, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3. Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.

3. Joille te oletta ilmoitetut että te Christuxen lähetyskirja oletta saarnawiran cautta walmistettu ei Pläkillä kirjoitetut waan eläwän Jumalan Hengellä ei kiwisijn tauluihin waan lihallisijn sydämen tauluihin.

3. ioillen te oletta ilmoitetud/ ette te oletta Christusen Lehetuskiria/ Sarnawirghan cautta walmistettu/ Ja ei Pleckille meille kirioitetud/ Waan eleuen Jumalan Hengelle/ ei Kiuisijn Tauluijn/ waan Lihasijn sydhemen Tauluin. (joillen te olette ilmoitetut/ että te olette Kristuksen lähetyskirja/ Saarnawiran kautta walmistettu/ Ja ei pläkillä meille kirjoitetut/ Waan eläwän Jumalan Hengellä/ ei kiwisiin tauluihin/ waan lihaisiin sydämen tauluihin.)

3. φανερούμενοι ὅτι ἐστὲ ἐπιστολὴ Χριστοῦ διακονηθεῖσα ὑφ’ ἡμῶν, ἐγγεγραμμένη οὐ μέλανι, ἀλλὰ Πνεύματι Θεοῦ ζῶντος, οὐκ ἐν πλαξὶ λιθίναις, ἀλλὰ ἐν πλαξὶ καρδίαις σαρκίναις.

3. φανερουμενοι οτι εστε επιστολη χριστου διακονηθεισα υφ ημων εγγεγραμμενη ου μελανι αλλα πνευματι θεου ζωντος ουκ εν πλαξιν λιθιναις αλλ εν πλαξιν καρδιας σαρκιναις 3. faneroυmenoi oti este epistole christoυ diakonetheisa υf emon eggegrammene oυ melani alla pneυmati theoυ zontos oυk en plaksin lithinais all en plaksin kardias sarkinais

3 being manifested that you° are a letter of Christ, having been served by us, not having been inscribed with ink, but with (the) Spirit of the living God; not in tablets (of) stone, but in tablets, in fleshly hearts.

3. Forasmuch as ye are manifestly declared to be the epistle of Christ ministered by us, written not with ink, but with the Spirit of the living God; not in tables of stone, but in fleshy tables of the heart.

3. die ihr offenbar geworden seid, daß ihr ein Brief Christi seid, durch unsern Dienst zubereitet, und geschrieben nicht mit Tinte, sondern mit dem Geist des lebendigen Gottes, nicht in steinerne Tafeln, sondern in fleischerne Tafeln des Herzens.

3. Por cuanto es manifiesto que vosotros sois la carta de Cristo ministrada por nosotros, y escrita no con tinta, sino con el Espíritu de Dios vivo: no en tablas de piedra, sino en las tablas de carne del corazón.

3 вы показываете собою, что вы – письмоХристово, через служение наше написанное не чернилами, но Духом Бога живаго, не на скрижалях каменных, но на плотяныхскрижалях сердца.

4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;

4 Tällainen luottamus meillä on Kristuksen ansiosta Jumalaan.

4. Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.

4. Mutta sencaltainen uscallus on meillä Christuxen cautta Jumalan puoleen:

4. Mutta sencaltainen vskallus meille on Christusen cautta Jumalan polen/ (Mutta senkaltainen uskallus meillä on Kristuksen kautta Jumalan puoleen/)

4. Πεποίθησιν δὲ τοιαύτην ἔχομεν διὰ τοῦ Χριστοῦ πρὸς τὸν Θεόν.

4. πεποιθησιν δε τοιαυτην εχομεν δια του χριστου προς τον θεον 4. pepoithesin de toiaυten echomen dia toυ christoυ pros ton theon

4 Now we have such confidence through Christ toward God;

4. And such trust have we through Christ to God-ward:

4. Ein solch Vertrauen aber haben wir durch Christum zu Gott.

4. Y la tal confianza tenemos por Cristo para con Dios.

4 Такую уверенность мы имеем в Боге через Христа,

5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

5 Ei niin, että olemme itsessämme kykenevät ajattelemaan jotain, ikään kuin oma-aloitteisesti, vaan kykymme on Jumalasta lähtöisin,

5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,

5. Ei nijn että me olemma idze meistäm soweliat jotakin ajatteleman nijncuin idze meistäm waan jos me olemma johongun soweliat nijn on se Jumalalda.

5. Ei nin ette me olema soueliahat meiste itzestem iotakin aiattelman ninquin itze meisten/ Wan ios me olema iohongun soueliat/ nin se on Jumalalta/ (Ei niin että me olemme soweliaat meistä itsestämme jotakin ajatteleman niinkuin itse meistän/ Waan jos me olemme johonkin soweliaat/ niin se on Jumalalta/)

5. οὐχ ὅτι ἱκανοί ἐσμεν ἀφ’ ἑαυτῶν λογίσασθαί τι ὡς ἐξ ἑαυτῶν, ἀλλ’ ἡ ἱκανότης ἡμῶν ἐκ τοῦ Θεοῦ,

5. ουχ οτι ικανοι εσμεν αφ εαυτων λογισασθαι τι ως εξ εαυτων αλλ η ικανοτης ημων εκ του θεου 5. oυch oti ikanoi esmen af eaυton logisasthai ti os eks eaυton all e ikanotes emon ek toυ theoυ

5 not that we are sufficient from ourselves, to reason anything as out of ourselves, but our sufficiency is from God;

5. Not that we are sufficient of ourselves to think any thing as of ourselves; but our sufficiency is of God;

5. Nicht, daß wir tüchtig sind von uns selber, etwas zu denken als von uns selber; sondern daß wir tüchtig sind, ist von Gott,

5. No que seamos suficientes de nosotros mismos para pensar algo como de nosotros mismos; sino que nuestra suficiencia es de Dios:

5 не потому, чтобы мы сами способны были помыслить чтоот себя, как бы от себя, но способность наша от Бога.

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoina, ei kirjaimen vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.

6. Joca meitä soweliaxi tehnyt on uden Testamendin wirca pitämän ei bookstawin waan Hengen: sillä bookstawi cuoletta waan Hengi teke eläwäxi.

6. ioca mös meite soueliaxi tehnyt on sen Wden Testamentin wirca pitemehen/ Ei * Bockstauin/ wan Hengen. Sille ette Bockstaui coolettapi/ wan Hengi eleuexi tekepi. (joka myös meitä soweliaaksi tehnyt on sen Uuden Testamentin wirkaa pitelemähän/ Ei bokstawin/ waan Hengen. Sillä että bokstawi kuolettaapi/ waan Henki eläwäksi tekeepi.)

6. ὃς καὶ ἱκάνωσεν ἡμᾶς διακόνους καινῆς διαθήκης, οὐ γράμματος, ἀλλὰ πνεύματος· τὸ γὰρ γράμμα ἀποκτέννει, τὸ δὲ πνεῦμα ζῳοποιεῖ.

6. ος και ικανωσεν ημας διακονους καινης διαθηκης ου γραμματος αλλα πνευματος το γαρ γραμμα αποκτεινει το δε πνευμα ζωοποιει 6. os kai ikanosen emas diakonoυs kaines diathekes oυ grammatos alla pneυmatos to gar gramma apokteinei to de pneυma zoopoiei

6 who also made us sufficient as servants of a new covenant*; not from (the) writing, but from (the) Spirit; for* the writing kills, but the Spirit gives-life.

6. Who also hath made us able ministers of the new testament; not of the letter, but of the spirit: for the letter killeth, but the spirit giveth life.

6. welcher auch uns tüchtig gemacht hat, das Amt zu führen des Neuen Testaments, nicht des Buchstaben, sondern des Geistes. Denn der Buchstabe tötet, aber der Geist macht lebendig.

6. El cual aun nos hizo ministros suficientes del nuevo testamento: no de la letra, sino del espíritu; porque la letra mata, mas el espíritu vivifica.

6 Он дал нам способность быть служителями Нового Завета, не буквы, но духа, потому что буква убивает, а дух животворит.

7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,

7 Mutta jos kuoleman virka, kirjaimin kiviin kaiverrettuna, esiintyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset sietäneet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi, joka oli katoavaista,

7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:

7. Mutta jos sillä wirgalla joca bookstawin cautta cuoletta ja kiwihin cuwattu oli oli sencaltainen kirckaus nijn ettei Israelin lapset tainnet cadzoa Mosexen caswoihin hänen caswoins kirckauden tähden joca cuitengin cato.

7. Mutta ios sille Wirgalla ioca Bockstauin cautta coletapi ia oli Kiuihin cuuattu/ oli sencaltainen Kirckaus/ nin ettei Israelin lapset maltanet catzoa Mosesen casuoin päle/ henen casuoinsa Kircaudhen täden/ ioca quitengi catopi. (Mutta jos sillä wiralla joka bokstawin kautta kuolettaapi ja oli kiwihin kuwattu/ olis sen kaltainen kirkkaus/ niin ettei Israelin lapset malttaneet katsoa Moseksen kaswoin päälle/ hänen kaswoinsa kirkkauden tähden/ joka kuitenkin katoaapi.)

7. Εἰ δὲ ἡ διακονία τοῦ θανάτου ἐν γράμμασιν ἐντετυπωμένη ἐν λίθοις ἐγενήθη ἐν δόξῃ, ὥστε μὴ δύνασθαι ἀτενίσαι τοὺς υἱοὺς Ἰσραὴλ εἰς τὸ πρόσωπον Μωϋσέως διὰ τὴν δόξαν τοῦ προσώπου αὐτοῦ τὴν καταργουμένην,

7. ει δε η διακονια του θανατου εν γραμμασιν εντετυπωμενη εν λιθοις εγενηθη εν δοξη ωστε μη δυνασθαι ατενισαι τους υιους ισραηλ εις το προσωπον μωσεως δια την δοξαν του προσωπου αυτου την καταργουμενην 7. ei de e diakonia toυ thanatoυ en grammasin entetυpomene en lithois egenethe en dokse oste me dυnasthai atenisai toυs υioυs israel eis to prosopon moseos dia ten doksan toυ prosopoυ aυtoυ ten katargoυmenen

7 But if the service of death, on scriptures having been engraved in stones, happened in glory, so-that the sons of Israel were not able to stare at the face of Moses because of the glory of his countenance, which was being done-away-with.

7. But if the ministration of death, written and engraven in stones, was glorious, so that the children of Israel could not stedfastly behold the face of Moses for the glory of his countenance; which glory was to be done away:

7. So aber das Amt, das durch die Buchstaben tötet und in die Steine gebildet war, Klarheit hatte, also daß die Kinder Israel nicht konnten ansehen das Angesicht Mose's um der Klarheit willen seines Angesichtes, die doch aufhört,

7. Empero si el ministerio de muerte escrito y grabado en piedras, fué para gloria, tanto que los hijos de Israel no pudiesen fijar los ojos en la cara de Moisés, a causa de la gloria de su rostro, la cual se había de acabar:

7 Если же служение смертоносным буквам, начертанное на камнях, было так славно, что сыны Израилевы не могли смотреть на лице Моисеево по причине славы лица его преходящей, –

8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!

8 kuinka onkaan Hengen virka vielä enemmän oleva kirkkaudessa!

8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

8. Mixei sijs paljo enämmin sillä wirgalla joca Hengen anda pidäis kirckaus oleman?

8. Mixei sis palio enemin sille Wirghalla ioca Hengen andapi/ pidheis Kircaus oleman? (Miksei siis paljon enemmin sillä wiralla joka Hengen antaapi/ pitäis kirkkaus oleman?)

8. πῶς οὐχὶ μᾶλλον ἡ διακονία τοῦ πνεύματος ἔσται ἐν δόξῃ;

8. πως ουχι μαλλον η διακονια του πνευματος εσται εν δοξη 8. pos oυchi mallon e diakonia toυ pneυmatos estai en dokse

8 How will the service of the Spirit not rather be in glory?

8. How shall not the ministration of the spirit be rather glorious?

8. wie sollte nicht viel mehr das Amt, das den Geist gibt, Klarheit haben!

8. ¿Cuánto más no será para gloria el ministerio del espíritu?

8 то не гораздо ли более должно быть славно служение духа?

9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.

9 Jos näet kadotustuomion virka oli kirkkautta, paljoa ennemmin vanhurskauden virka tulvailee kirkkaudessa.

9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;

9. Sillä jos wirgalla joca cadotuxest saarna kirckaus oli paljo enämmin sillä wirgalla joca wanhurscaudest saarna on ylönpaldinen kirckaus.

9. Sille ios sille Wirghalla ioca Cadhotuxen sarnapi/ Kircaus oli/ Palio enemin sille Wrighalla/ ioca Wanhurskaudhen sarnapi/ ylenpaldinen Kircaus ombi. (SIllä jos sillä wiralla joka kadotuksen saarnaapi/ kirkkaus oli/ paljjon enemmin silla wiralla/ joka wanhurskauden saarnaapi/ ylenpalttinen kirkkaus ompi.)

9. εἰ γὰρ ἡ διακονία τῆς κατακρίσεως δόξα, πολλῷ μᾶλλον περισσεύει ἡ διακονία τῆς δικαιοσύνης ἐν δόξῃ.

9. ει γαρ η διακονια της κατακρισεως δοξα πολλω μαλλον περισσευει η διακονια της δικαιοσυνης εν δοξη 9. ei gar e diakonia tes katakriseos doksa pollo mallon perisseυei e diakonia tes dikaiosυnes en dokse

9 For* if the service of condemnation has glory, (how) much rather is the service of righteousness abounding in glory.

9. For if the ministration of condemnation be glory, much more doth the ministration of righteousness exceed in glory.

9. Denn so das Amt, das die Verdammnis predigt, Klarheit hat, wie viel mehr hat das Amt, das die Gerechtigkeit predigt, überschwengliche Klarheit.

9. Porque si el ministerio de condenación fué gloria, mucho más abundará en gloria el ministerio de justicia.

9 Ибо если служение осуждения славно, то тем паче изобилует славою служение оправдания.

10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

10 Sillä sekään, mikä oli kirkastettu, ei tällä kohtaa ole kirkastettu, tämän ylen suuren kirkkauden vuoksi.

10. Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.

10. Sillä se toinen joca kircastettu oli ei ole ensingän kirckaudexi luettapa sen ylönpaldisen kirckauden suhten.

10. Sille mös se toinen ioca oli kircastettu/ ei ole ensingen kircaudexi Luettapa/ Temen ylenpaldisen Kircaudhen echtoon. (Sillä myös se toinen joka oli kirkastettu/ ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettawa/ Tämän ylenpalttisen kirkkauden ehtoon.)

10. καὶ γὰρ οὐδὲ δεδόξασται τὸ δεδοξασμένον ἐν τούτῳ τῷ μέρει ἕνεκεν τῆς ὑπερβαλλούσης δόξης.

10. και γαρ ουδε δεδοξασται το δεδοξασμενον εν τουτω τω μερει ενεκεν της υπερβαλλουσης δοξης 10. kai gar oυde dedoksastai to dedoksasmenon en toυto to merei eneken tes υperβalloυses dokses

10 For* even what has also been glorified, has not been glorified in this respect, because of the glory which surpasses (it).

10. For even that which was made glorious had no glory in this respect, by reason of the glory that excelleth.

10. Denn auch jenes Teil, das verklärt war, ist nicht für Klarheit zu achten gegen die überschwengliche Klarheit.

10. Porque lo que fué hecho tan glorioso, ni aun fué glorioso en esta parte, en comparación de la gloria que sobresale.

10 То прославленное даже не оказывается славным с сей стороны, по причине преимущественной славы последующего .

11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.

11 Jos näet katoavainen esiintyi kirkkaudessa, paljoa ennemmin pysyväinen on kirkkaudessa.

11. Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.

11. Sentähden jos sillä oli kirckaus joca cato paljo enämmin on sillä kirckaus joca pysy.

11. Senteden ios sille oli Kircaus ioca catopi/ Palio enemin on sille Kircaus ioca kestäue on. (Sentähden jos sillä oli kirkkaus joka katoaapi/ Paljon enemmin on sillä kirkkaus joka kestäwä on.)

11. εἰ γὰρ τὸ καταργούμενον διὰ δόξης, πολλῷ μᾶλλον τὸ μένον ἐν δόξῃ.

11. ει γαρ το καταργουμενον δια δοξης πολλω μαλλον το μενον εν δοξη 11. ei gar to katargoυmenon dia dokses pollo mallon to menon en dokse

11 For* if what was being done-away (was) through glory, what remains (is) much more in glory.

11. For if that which is done away was glorious, much more that which remaineth is glorious.

11. Denn so das Klarheit hatte, das da aufhört, wie viel mehr wird das Klarheit haben, das da bleibt.

11. Porque si lo que se acaba fué para gloria, mucho más será para gloria lo que permanece.

11 Ибо, если преходящее славно, тем более славно пребывающее.

12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

12 Koska meillä siis on tällainen toivo, toimimme hyvin rohkeasti

12. Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,

12. Että meillä sencaltainen toiwo on nijn me puhumme rohkiast

12. Ette nyt meille sencaltainen Toiuo on/ nin me prwkama swren Rochkiudhen/ (Että nyt meillä senkaltainen toiwo on/ niin me pruukaamme suuren rohkeuden/)

12. Ἔχοντες οὖν τοιαύτην ἐλπίδα πολλῇ παρρησίᾳ χρώμεθα,

12. εχοντες ουν τοιαυτην ελπιδα πολλη παρρησια χρωμεθα 12. echontes oυn toiaυten elpida polle parresia chrometha

12 Therefore having such a hope, we are using (it) in much boldness,

12. Seeing then that we have such hope, we use great plainness of speech:

12. Dieweil wir nun solche Hoffnung haben, sind wir voll großer Freudigkeit

12. Así que teniendo tal esperanza, hablamos con mucha confianza.

12 Имея такую надежду, мы действуем с великим дерзновением,

13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.

13 emmekä niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, jotteivät Israelin lapset katselisi katoavaisen loppua.

13. Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.

13. Ja en me tee nijncuin Moses joca caswoillens peitten pani ettei Israelin lapset tainnet sen loppua cadzo joca cato

13. ia en me tee ninquin Moses/ ioca Casuoinsa eten * Peitten pani/ ettei Israelin Lapset maltaneet sen lopun päle catzo ioca catopi/ (ja en me tee niinkuin Moses/ joka kaswoinsa eteen peitteen pani/ ettei Israelin lapset malttaneet sen lopun päälle katsoo joka katoopi/)

13. καὶ οὐ καθάπερ Μωϋσῆς ἐτίθει κάλυμμα ἐπὶ τὸ πρόσωπον ἑαυτοῦ πρὸς τὸ μὴ ἀτενίσαι τοὺς υἱοὺς Ἰσραὴλ εἰς τὸ τέλος τοῦ καταργουμένου.

13. και ου καθαπερ μωσης ετιθει καλυμμα επι το προσωπον εαυτου προς το μη ατενισαι τους υιους ισραηλ εις το τελος του καταργουμενου 13. kai oυ kathaper moses etithei kalυmma epi to prosopon eaυtoυ pros to me atenisai toυs υioυs israel eis to telos toυ katargoυmenoυ

13 and (are) not just-as Moses, (who) was placing a veil upon his face, *that* the sons of Israel might not stare at the end of what was being done-away-with. {Exo 34:33}

13. And not as Moses, which put a vail over his face, that the children of Israel could not stedfastly look to the end of that which is abolished:

13. und tun nicht wie Mose, der die Decke vor sein Angesicht hing, daß die Kinder Israel nicht ansehen konnten das Ende des, das aufhört;

13. Y no como Moisés, que ponía un velo sobre su rostro, para que los hijos de Israel no pudiesen fijar los ojos en el fin de aquello que se había de acabar:

13 а не так, как Моисей, который полагал покрывало на лице свое, чтобы сыны Израилевы не взирали на конец преходящего.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänä päivänä pysyy Vanhaa Testamenttia* luettaessa pois ottamatta sama peite, joka Kristuksessa katoaa.

14. Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.

14. Waan heidän taitons oli paadutettu. Sillä haman tähän päiwän asti pysy se peite ottamata cosca wanha Testamentiä luetan joca Christuxes lacka.

14. Waan heiden taitonsa olit soghaistud. Sille ette haman tehen peiuen asti/ pysy se sama Peitto poisottamata ylitze sen wanhan Testamentin/ coska he site lukeuat/ ioca Christusesa poislackapi. (Waan heidän taitonsa olit sokaistut. Sillä että hamaan tähän päiwään asti/ pysyy se sama peitto pois ottamatta ylitse sen Wanhan Testamentin/ koska he sitä lukewat/ joka Kristuksessa pois lakkaapi.)

14. ἀλλ’ ἐπωρώθη τὰ νοήματα αὐτῶν. ἄχρι γὰρ τῆς σήμερον τὸ αὐτὸ κάλυμμα ἐπὶ τῇ ἀναγνώσει τῆς παλαιᾶς διαθήκης μένει, μὴ ἀνακαλυπτόμενον, ὅτι ἐν Χριστῷ καταργεῖται,

14. αλλ επωρωθη τα νοηματα αυτων αχρι γαρ της σημερον το αυτο καλυμμα επι τη αναγνωσει της παλαιας διαθηκης μενει μη ανακαλυπτομενον ο τι εν χριστω καταργειται 14. all eporothe ta noemata aυton achri gar tes semeron to aυto kalυmma epi te anagnosei tes palaias diathekes menei me anakalυptomenon o ti en christo katargeitai

14 But their minds were hardened; for* till today, the same veil remains upon the public-reading of the old covenant*, not being unveiled, something which is being done-away in Christ.

14. But their minds were blinded: for until this day remaineth the same vail untaken away in the reading of the old testament; which vail is done away in Christ.

14. sondern ihre Sinne sind verstockt. Denn bis auf den heutigen Tag bleibt diese Decke unaufgedeckt über dem alten Testament, wenn sie es lesen, welche in Christo aufhört;

14. Mas los entendimientos de ellos se embotaron; porque hasta el día de hoy les queda el mismo velo no descorrido en la lectura del viejo testamento, cuyo velo en Cristo es quitado:

14 Но умы их ослеплены: ибо то же самое покрывало доныне остается неснятым при чтении Ветхого Завета, потому что оно снимается Христом.

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.

15. Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän sydämensä edessä.

15. Mutta haman tähän päiwän asti cosca Mosest luetan rippu se peite heidän sydämens edesä.

15. Mutta hama' tehen peiuen asti/ coska Moses luetan/ rippupi se Peitto heiden Sydhemens edesse. (Mutta hamaan tähän päiwään asti/ koska Moses luetaan/ riippuupi se peitto heidän sydämensä edessä.)

15. ἀλλ’ ἕως σήμερον ἡνίκα ἂν ἀναγινώσκεται Μωϋσῆς, κάλυμμα ἐπὶ τὴν καρδίαν αὐτῶν κεῖται·

15. αλλ εως σημερον ηνικα αναγινωσκεται μωσης καλυμμα επι την καρδιαν αυτων κειται 15. all eos semeron enika anaginosketai moses kalυmma epi ten kardian aυton keitai

15 But until this day, whenever Moses is read, a veil is laying upon their heart.

15. But even unto this day, when Moses is read, the vail is upon their heart.

15. aber bis auf den heutigen Tag, wenn Mose gelesen wird, hängt die Decke vor ihrem Herzen.

15. Ántes hasta el día de hoy, cuando Moisés es leido, el velo está sobre el corazón de ellos.

15 Доныне, когда они читают Моисея, покрывало лежит на сердце их;

16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

16 Mutta kun sydän* kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.

16. Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.

16. Mutta cosca he palajawat HERran puoleen nijn peite poisotetan:

16. Mutta coska he palaijauat HERRAN pole'/ nin se Peitto poisotetaan/ (Mutta koska he palajawat HERRAN puoleen/ niin se peitto pois otetaan/)

16. ἡνίκα δ’ ἂν ἐπιστρέψῃ πρὸς Κύριον, περιαιρεῖται τὸ κάλυμμα.

16. ηνικα δ αν επιστρεψη προς κυριον περιαιρειται το καλυμμα 16. enika d an epistrepse pros kυrion periaireitai to kalυmma

16 But whenever one turns to the Lord, the veil is taken away.

16. Nevertheless when it shall turn to the Lord, the vail shall be taken away.

16. Wenn es aber sich bekehrte zu dem HERRN, so würde die Decke abgetan.

16. Empero cuando se convirtieren al Señor, el velo se quitará.

16 но когда обращаются к Господу, тогда это покрывало снимается.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä HERra on Hengi.

17. Sille ette HERRA on Hengi. (Sillä että HERRA on Henki.)

17. ὁ δὲ Κύριος τὸ Πνεῦμά ἐστιν· οὗ δὲ τὸ Πνεῦμα Κυρίου, ἐκεῖ ἐλευθερία.

17. ο δε κυριος το πνευμα εστιν ου δε το πνευμα κυριου εκει ελευθερια 17. o de kυrios to pneυma estin oυ de to pneυma kυrioυ ekei eleυtheria

17 Now the Lord is the Spirit and where the Spirit of the Lord (is), there (is) freedom.

17. Now the Lord is that Spirit: and where the Spirit of the Lord is, there is liberty.

17. Denn der HERR ist der Geist; wo aber der Geist des HERRN ist, da ist Freiheit.

17. Y el Señor es el Espíritu; y donde está el Espíritu del Señor, allí hay libertad.

17 Господь есть Дух; а где Дух Господень, там свобода.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme *saman kuvan kaltaisiksi* kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin Herran Henki vaikuttaa.

18. Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengestä.

18. Mutta cusa HERran Hengi on sijnä on wapaus. Mutta me cadzelemma HERran kirckautta nijncuin Speilisä awoimella caswolla ja me muutetan siehen cuwaan kirckaudesta nijn kirckauten nijncuin HERran Hengestä.

18. Mutta cussa se HERRan Hengi on/ sijnä on wapaus. Mutta nyt HERRAN Kircaus osotta henens meisse caikissa/ ninquin Speilisse/ auatulla Casuolla/ ia me kircastetan sijnä samassa Cuuassa/ kircaudhesta nin kircautehen/ ninquin HERRAN HEngeste. (Mutta kussa se HERRAN Henki on/ siinä on wapaus. Mutta nyt HERRAN kirkkaus osoittaa hänens meissä kaikissa/ niinkuin peilissä/ awatulla kaswolla/ ja me kirkastetaan siinä samassa kuwassa/ kirkkaudesta niin kirkkautehen/ niinkuin HERRAN Hengestä.)

18. ἡμεῖς δὲ πάντες ἀνακεκαλυμμένῳ προσώπῳ τὴν δόξαν Κυρίου κατοπτριζόμενοι τὴν αὐτὴν εἰκόνα μεταμορφούμεθα ἀπὸ δόξης εἰς δόξαν, καθάπερ ἀπὸ Κυρίου Πνεύματος.

18. ημεις δε παντες ανακεκαλυμμενω προσωπω την δοξαν κυριου κατοπτριζομενοι την αυτην εικονα μεταμορφουμεθα απο δοξης εις δοξαν καθαπερ απο κυριου πνευματος 18. emeis de pantes anakekalυmmeno prosopo ten doksan kυrioυ katoptrizomenoi ten aυten eikona metamorfoυmetha apo dokses eis doksan kathaper apo kυrioυ pneυmatos

18 But we all, with (our) face having been unveiled, seeing the reflection of the glory of the Lord for ourselves, are being transfigured (into) the same image from glory into glory, just-as from (the) Lord, (the) Spirit.

18. But we all, with open face beholding as in a glass the glory of the Lord, are changed into the same image from glory to glory, even as by the Spirit of the Lord.

18. Nun aber spiegelt sich in uns allen des HERRN Klarheit mit aufgedecktem Angesicht, und wir werden verklärt in dasselbe Bild von einer Klarheit zu der andern, als vom HERRN, der der Geist ist.

18. Empero nosotros todos, con cara descubierta, mirando como en un espejo en la gloria del Señor, somos transformados en la misma semejanza de gloria en gloria, como por el Espíritu del Señor.

18 Мы же все открытым лицем, как в зеркале, взирая на славу Господню, преображаемся в тот же образ от славы в славу, как от Господня Духа.