5 luku

Valtaistuimella – istuvan kädessä on seitsemällä sinetillä suljettu kirjakäärö, jota ei kukaan muu voi avata kuin Karitsa 1 – 7 Kun Karitsa on ottanut kirjakäärön, niin ne neljä olentoa, kaksikymmentä neljä vanhinta, enkelit ja kaikki luodut ylistävät häntä 8 – 14.

1 Ja minä näin valtaistuimella — istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.

1 Näin valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjan, sisältä ja päältä kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.

1. Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.

1. Ja minä näin istuimella istuwaisen oikias kädes Kirjan sisäldä ja ulcoa kirjoitetun seidzemellä sinetillä lukitun.

1. JA mine näin Stolin päle Istuuaisen Oikesa Kädhes/ Kirian siselde ia wlco kirioitetun/ seitzemen Insigelin cansa merkitun/ (JA minä näin tuolin päällä istuwaisen oikeassa kädessä/ Kirjan sisältä ja ulkoa kirjoitetun/ seitsemän Insigelin kanssa merkityn/)

1. Καὶ εἶδον ἐπὶ τὴν δεξιὰν τοῦ καθημένου ἐπὶ τοῦ θρόνου βιβλίον γεγραμμένον ἔσωθεν καὶ ἔξωθεν, κατεσφραγισμένον σφραγῖσιν ἑπτά.

1. και ειδον επι την δεξιαν του καθημενου επι του θρονου βιβλιον γεγραμμενον εσωθεν και οπισθεν κατεσφραγισμενον σφραγισιν επτα 1. kai eidon epi ten deksian toυ kathemenoυ epi toυ thronoυ βiβlion gegrammenon esothen kai opisthen katesfragismenon sfragisin epta

1 And I saw upon the right (hand) of the one who sits upon the throne a book having been written (on it) inside and outside, having been sealed with seven seals.

1. And I saw in the right hand of him that sat on the throne a book written within and on the backside, sealed with seven seals.

1. Og jeg saae i hans høire Haand, som sad paa Thronen, en Bog, beskreven inden og uden og beseglet med syv Segl.

1. Och jag såg i hans högra hand, som satt på stolen, ena bok skrifven innan och utan, beseglad med sju insegel.

1. Ja ma näggin selle parramas käes, kes aujärje peäl istus, ühhe ramato, kirjotud seestpiddi ja wäljaspiddi, kiñipandud seitsme pitseriga.

1. Ir aš mačiau soste Sėdinčiojo dešinėje knygos ritinį, prirašytą iš vidaus ir iš viršaus, užantspauduotą septyniais antspaudais.

1. Und ich sah in der rechten Hand des, der auf dem Stuhl saß, ein Buch, beschrieben inwendig und auswendig, versiegelt mit sieben Siegeln.

1. Puis je vis dans la main droite de celui qui était assis sur le trône, un livre écrit en dedans et en dehors, scellé de sept sceaux.

1. Y VÍ en la mano derecha del que estaba sentado sobre el trono un libro escrito de dentro y de fuera, sellado con siete sellos.

1 En ik zag in de rechter hand Desgenen, Die op den troon zat, een boek, geschreven van binnen en van buiten, verzegeld met zeven zegelen.

1. I widziałem po prawej ręce siedzącego na stolicy księgi napisane, wewnątrz i zewnątrz zapieczętowane siedmioma pieczęciami.

1. És láték annak jobbkezében, a ki a királyiszékben üle, [1†] egy könyvet [2†], a mely be volt írva belől és hátul, és le volt pecsételve hét pecséttel.

1 И видел я в деснице у Сидящего на престоле книгу, написанную внутри и отвне, запечатанную семью печатями.

1. І бачив я в правицї Сидячого на престолї книгу записану із середини і зверху, запечатану семи печатьми.

2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

2 Ja niin väkevän enkelin, joka voimakkaalla äänellä julisti: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

2. Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?

2. Ja minä näin wäkewän Engelin suurellä änellä saarnawan: Cuca on mahdollinen tätä Kirja awaman ja hänen sinettiäns päästämän?

2. Ja mine näin ydhen wäkeuen Engelin saarnauan swrella änelle. Cuca ombi madholinen Kiria auaman/ ia henen Insigelins ylespästemen? (Ja minä näin yhden wäkewän enkelin saarnaawan suurella äänellä. Kuka ompi mahdollinen kirjan awaamaan/ ja hänen insigelinsä (sinettinsä) ylöspäästämän?)

2. καὶ εἶδον ἄγγελον ἰσχυρὸν κηρύσσοντα ἐν φωνῇ μεγάλῃ· Τίς ἄξιός ἐστιν ἀνοῖξαι τὸ βιβλίον καὶ λῦσαι τὰς σφραγῖδας αὐτοῦ;

2. και ειδον αγγελον ισχυρον κηρυσσοντα φωνη μεγαλη τις εστιν αξιος ανοιξαι το βιβλιον και λυσαι τας σφραγιδας αυτου 2. kai eidon aggelon ischυron kerυssonta fone megale tis estin aksios anoiksai to βiβlion kai lυsai tas sfragidas aυtoυ

2 And I saw a strong messenger preaching in a loud voice, Who is worthy to open the book and to loose its seals?

2. And I saw a strong angel proclaiming with a loud voice, Who is worthy to open the book, and to loose the seals thereof?

2. Og jeg saae en vældig Engel, som udraabte med høi Røst: hvo er værdig at oplade Bogen og bryde dens Segl?

2. Och jag såg en stark Ängel, som predikade med höga röst: Ho är värdig upplåta bokena, och uppbryta hennes insegel?

2. Ja ma näggin ühhe wäggewa ingli, kes sure heälega kulutas: Kes on wäärt sedda ramatut lahti tehha, ja temma pitserid lahti wötta?

2. Ir pamačiau galingą angelą, skelbiantį garsiu balsu: ‘‘Kas yra vertas atversti knygą ir nuplėšti nuo jos antspaudus?’‘

2. Und ich sah einen starken Engel, der rief aus mit großer Stimme: Wer ist würdig, das Buch aufzutun und seine Siegel zu brechen?

2. Je vis aussi un ange puissant, qui criait d'une voix forte: Qui est digne d'ouvrir le livre, et d'en délier les sceaux?

2. Y ví un fuerte ángel, predicando en alta voz: ¿Quién es digno de abrir el libro, y de desatar sus sellos?

2 En ik zag een sterken engel, uitroepende met een grote stem: Wie is waardig het boek te openen, en zijn zegelen open te breken?

2. I widziałem Anioła mocnego, wołającego głosem wielkim: Kto jest godzien otworzyć te księgi i odpieczętować pieczęci ich?

2. És láték egy erős angyalt, a ki nagy szóval kiálta: Ki volna méltó arra, hogy felnyissa a könyvet, és felbontsa annak pecséteit?

2 И видел я Ангела сильного, провозглашающего громким голосом: кто достоин раскрыть сию книгу и снять печати ее?

2. І бачив я ангела сильного, покликуючого голосом великим: Хто достоєн розгорнути книгу, і розломити печатї її?

3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.

3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.

3. Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.

3. Ja ei yxikän woinut eikä Taiwasa eikä maasa eikä maan alla sitä Kirja awata ja sijhen cadzoa.

3. Ja ei kengen woinut eike Taiuasa/ eike Maasa/ eike Maan alla site Kiria auata/ ia sihen siselcatzoa. (Ja ei kenkään woinut eikä taiwaassa/ eikä maassa/ eikä maan alla sitä kirjaa awata/ ja siihen sisälle katsoa.)

3. καὶ οὐδεὶς ἐδύνατο ἐν τῷ οὐρανῷ οὔτε ἐπὶ τῆς γῆς οὔτε ὑποκάτω τῆς γῆς ἀνοῖξαι τὸ βιβλίον οὔτε βλέπειν αὐτό.

3. και ουδεις ηδυνατο εν τω ουρανω ουδε επι της γης ουδε υποκατω της γης ανοιξαι το βιβλιον ουδε βλεπειν αυτο 3. kai oυdeis edυnato en to oυrano oυde epi tes ges oυde υpokato tes ges anoiksai to βiβlion oυde βlepein aυto

3 And no one above the heaven or upon the earth or underneath the earth, was able to open the book or to look (in) it.

3. And no man in heaven, nor in earth, neither under the earth, was able to open the book, neither to look thereon.

3. Og Ingen i Himmelen, ei heller paa Jorden, ei heller under Jorden, formaaede at oplade Bogen efter at see deri.

3. Och ingen i himmelen, eller på jordene, eller under jordene, kunde upplåta bokena, och icke heller se på henne.

3. Ja ükski ei woinud taewas, ei Ma peäl, egga Ma al sedda ramatut lahti tehha, egga senna sisse wadata.

3. Bet niekas nei danguje, nei žemėje, nei po žeme negalėjo atversti knygos nei pažiūrėti į ją.

3. Und niemand im Himmel noch auf Erden noch unter der Erde konnte das Buch auftun und hineinsehen.

3. Et nul, ni dans le ciel, ni sur la terre, ni sous la terre, ne pouvait ouvrir le livre, ni le regarder.

3. Y ninguno podía, ni en el cielo, ni en la tierra, ni debajo de la tierra, abrir el libro, ni mirarlo.

3 En niemand in den hemel, noch op de aarde, noch onder de aarde, kon het boek openen, noch hetzelve in zien.

3. A nikt nie mógł ani w niebie, ani na ziemi, ani pod ziemią otworzyć onych ksiąg, ani wejrzeć w nie.

3. És senki, sem mennyen, sem földön, sem föld alatt, nem tudta a könyvet felnyitni, sem ránézni.

3 И никто не мог, ни на небе, ни на земле, ни под землею, раскрыть сию книгу, ни посмотреть в нее.

3. І нїхто не міг на небі, анї на землї, анї під землею, розгорнути книгу, анї заглянути до неї.

4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

4 Itkin kovin, koska ketään ei havaittu arvolliseksi avaamaan (ja lukemaan) kirjaa eikä katsomaan siihen.

4. Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.

4. Ja minä itkin cowin ettei yxikän löytty mahdollisexi sitä Kirja awaman eikä näkemän.

4. Ja mine sangen idkin/ ettei kengen mahdolinen leutty auaman ia lukeman Kiria/ eike hende näkemen. (Ja minä sangen itkin/ ettei kenkään mahdollinen löytty awaaman ja lukemaan kirjaa/ eikä häntä näkemän.)

4. καὶ ἐγὼ ἔκλαιον πολὺ, ὅτι οὐδεὶς ἄξιος εὑρέθη ἀνοῖξαι τὸ βιβλίον οὔτε βλέπειν αὐτό.

4. και εγω εκλαιον πολλα οτι ουδεις αξιος ευρεθη ανοιξαι και αναγνωναι το βιβλιον ουτε βλεπειν αυτο 4. kai ego eklaion polla oti oυdeis aksios eυrethe anoiksai kai anagnonai to βiβlion oυte βlepein aυto

4 And I was weeping much, because no one was found worthy to open the book or to look (in) it.

4. And I wept much, because no man was found worthy to open and to read the book, neither to look thereon.

4. Og jeg græd saare, fordi Ingen fandtes værdig at oplade og læse Bogen, ei heller at see deri.

4. Och jag gret svårliga, att ingen vardt funnen värdig till att upplåta bokena, och läsa henne, eller se på henne;

4. Ja ma nutsin wägga, et ükski es olle wäärt leitud, kes se ramato piddi lahti teggema ja sedda luggema, ehk siñna sisse waatma.

4. Ir aš smarkiai verkiau, kad neatsirado verto atversti ir skaityti knygą ar pažiūrėti į ją.

4. Und ich weinte sehr, daß niemand würdig erfunden ward, das Buch aufzutun und zu lesen noch hineinzusehen.

4. Et moi, je pleurai beaucoup, de ce que personne n'avait été trouvé digne d'ouvrir le livre, ni de le lire, ni de le regarder.

4. Y yo lloraba mucho, porque no había sido hallado ninguno digno de abrir el libro, ni de leerlo, ni de mirarlo.

4 En ik weende zeer, dat niemand waardig gevonden was, om dat boek te openen, en te lezen, noch hetzelve in te zien.

4. I płakałem bardzo, iż nikt nie był znaleziony godny, aby otworzył i czytał księgi, i wejrzał w nie.

4. Én azért igen sírok vala, hogy senki nem találtaték méltónak a könyv felnyitására és elolvasására, a ránézésre sem:

4 И я много плакал о том, что никого не нашлось достойного раскрыть и читать сию книгу, и даже посмотреть в нее.

4. І я вельми плакав, що нїхто достойний не знайшов ся, щоб розгорнути і прочитати книгу, анї заглянути до неї.

5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja (murtaa) sen seitsemän sinettiä".

5 Yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Katso, leijona, joka on Juudan sukukuntaa, Daavidin juurivesa, on voittanut ja voi avata kirjan ja (murtaa) sen seitsemän sinettiä."

5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.

5. Ja yxi nijstä Wanhimmista sanoi minulle: älä itke cadzo Lejon woitti joca Judan sucucunnasta Dawidin juuri on awaman sitä Kirja ja päästämän sen seidzendä sinettiä.

5. Ja yxi nijste Wanhimiste sanoi minulle/ ele idke. Catzo/ se Jalopeura woitti ioca ombi Judan Sucucunnasta Dauidin Juri/ ylesauaman sen Kirian ia ylespästemen henen seitzemen Insigliens. (Ja yksi niistä wanhimmista sanoi minulle/ älä itke. Katso/ se jalopeura woitti joka ompi Judan sukukunnasta Dawidin juuri/ ylös awaaman sen kirjan ja ylös päästämän hänen seitseman insigliänsä.)

5. καὶ εἷς ἐκ τῶν πρεσβυτέρων λέγει μοι· Μὴ κλαῖε· ἰδοὺ ἐνίκησεν ὁ λέων ὁ ἐκ τῆς φυλῆς Ἰούδα, ἡ ῥίζα Δαυίδ, ἀνοῖξαι τὸ βιβλίον καὶ τὰς ἑπτὰ σφραγῖδας αὐτοῦ.

5. και εις εκ των πρεσβυτερων λεγει μοι μη κλαιε ιδου ενικησεν ο λεων ο ων εκ της φυλης ιουδα η ριζα δαβιδ ανοιξαι το βιβλιον και λυσαι τας επτα σφραγιδας αυτου 5. kai eis ek ton presβυteron legei moi me klaie idoυ enikesen o leon o on ek tes fυles ioυda e riza daβid anoiksai to βiβlion kai lυsai tas epta sfragidas aυtoυ

5 And one out of the elders says to me, Do not weep; behold, the Lion, one from the tribe of Judah, the Root of David, overcame, he who opens the book and its seven seals.

5. And one of the elders saith unto me, Weep not: behold, the Lion of the tribe of Juda, the Root of David, hath prevailed to open the book, and to loose the seven seals thereof.

5. Og een af de Ældste sagde til mig: Græd ikke! see, Løven, som er af Judas Stamme, af Davids Rod, har vundet Seir til at oplade Bogen og bryde dens Segl.

5. Och en af de äldsta sade till mig: Gråt icke. Si, Lejonet af Juda slägte, Davids rot, hafver vunnit till att upplåta bokena, och uppbryta hennes sju insegel.

5. Ja üks neist wannemist ütles mulle: Ärra nutta, wata, se loukoer, kes on Juda suggu-arrust, Taweti juur, on woitnud, nenda et ta woib se ramato lahti tehha, ja temma seitse pitseri lahti wötta.

5. Tada vienas iš vyresniųjų man tarė: ‘‘Neverk! Štai nugalėjo liūtas iš Judo giminės, Dovydo atžala, kad atverstų knygą ir nuplėštų septynis jos antspaudus’‘.

5. Und einer von den Ältesten spricht zu mir: Weine nicht! Siehe, es hat überwunden der Löwe, der da ist vom Geschlecht Juda, die Wurzel Davids, aufzutun das Buch und zu brechen seine sieben Siegel.

5. Et l'un des Anciens me dit: Ne pleure point; voici, le lion, qui est de la tribu de Juda, le rejeton de David, a vaincu pour ouvrir le livre et en délier les sept sceaux.

5. Y uno de los ancianos me dice: No llores: he aquí, el León de la tribu de Judá, la Raíz de David, que ha prevalecido para abrir el libro, y desatar sus siete sellos.

5 En een van de ouderlingen zeide tot mij: Ween niet; zie, de Leeuw, Die uit den stam van Juda is, de Wortel Davids, heeft overwonnen, om het boek te openen, en zijn zeven zegelen open te breken.

5. Tedy mi jeden z onych starców rzekł: Nie płacz! Oto zwyciężył lew, który jest z pokolenia Judowego, korzeó Dawidowy, aby otworzył księgi i odpieczętował siedm pieczęci ich.

5. És egy a Vének [3†] közül monda nékem: Ne sírj: ímé győzött a Júda nemzetségéből való oroszlán, [4†] Dávid gyökere, hogy felnyissa a könyvet és felbontsa annak hét pecsétét.

5 И один из старцев сказал мне: не плачь; вот, лев от колена Иудина, корень Давидов, победил, и может раскрыть сию книгу и снять семь печатей ее.

5. І один із старцїв каже менї: Не плач; ось, побідив лев, що з роду Юдиного, корінь Давидів, щоб розгорнути книгу, і розломити сїм печатїй її.

6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

6 Niin minä näin (ja katso): valtaistuimen ja neljän olennon keskellä ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu. Hänellä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne Jumalan seitsemän henkeä, (jotka ovat) lähetetyt kaikkeen maailmaan.

6. Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu , jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:

6. Ja minä näin ja cadzo keskellä istuinda ja neljän eläimen ja Wanhimmitten keskellä seisoi yxi Caridza nijncuin se olis tapettu ollut jolla oli seidzemen sarwe ja seidzemen silmä jotca owat seidzemen Jumalan Henge caikelle maalle lähetetyt.

6. Ja mine näin ia catzo keskelle Stoli/ ia ninen nelien Eleimen/ ia keskelle Wanhimaitten seisoi yxi Caritza ninquin se tapettu olis/ iolla oli seitzemen Saruia ia seitzemen Silme/ Jotca ouat ne seitzemen Jumalan Hengie/ lehetetyt caikelle Maalle/ (Ja minä näin ja katso keskellä tuolia/ ja niinen neljän eläimen/ ja keskellä wanhimmaitten seisoi yksi karitsa niinkuin se tapettu olisi/ seitsemän Jumalan Henkeä/ lähetetyt kaikelle maalle/)

6. Καὶ εἶδον ἐν μέσῳ τοῦ θρόνου καὶ τῶν τεσσάρων ζῴων καὶ ἐν μέσῳ τῶν πρεσβυτέρων ἀρνίον ἑστηκὸς ὡς ἐσφαγμένον, ἔχον κέρατα ἑπτὰ καὶ ὀφθαλμοὺς ἑπτά, ἃ εἰσι τὰ ἑπτὰ πνεύματα τοῦ Θεοῦ ἀποστελλόμενα εἰς πᾶσαν τὴν γῆν.

6. και ειδον και ιδου εν μεσω του θρονου και των τεσσαρων ζωων και εν μεσω των πρεσβυτερων αρνιον εστηκος ως εσφαγμενον εχον κερατα επτα και οφθαλμους επτα οι εισιν τα επτα του θεου πνευματα τα απεσταλμενα εις πασαν την γην 6. kai eidon kai idoυ en meso toυ thronoυ kai ton tessaron zoon kai en meso ton presβυteron arnion estekos os esfagmenon echon kerata epta kai ofthalmoυs epta oi eisin ta epta toυ theoυ pneυmata ta apestalmena eis pasan ten gen

6 And I saw in the middle of the throne and the four living creatures and in the middle of the elders, a Lamb standing, as (one) having been slaughtered, having seven horns and seven eyes, which are the seven spirits of God, being sent into all the earth.

6. And I beheld, and, lo, in the midst of the throne and of the four beasts, and in the midst of the elders, stood a Lamb as it had been slain, having seven horns and seven eyes, which are the seven Spirits of God sent forth into all the earth.

6. Og jeg saae, og see, midt imellem Thronen og de fire Dyr, og midt imellem de Ældste stodet Lam, ligesom slagtet, som havde syv Horn og syv Øine, hvilke ere de syv Guds Aander, som ere udsendte til den ganske Jord.

6. Och jag såg, och si, midt i stolen, och ibland de fyra djuren, och midt ibland de äldsta stod ett Lamb, såsom det hade slagtadt varit, och hade sju horn, och sju ögon, hvilka äro de sju Guds Andar sände i all land.

6. Ja ma näggin, ja wata, kesk au-järge, ja nende ellajatte wahhel, ja kesk wannematte wahhel olli üks Tal seismas, otsekui tappetud, ja tem̃al olli seitse sarwe, ja seitse silma: need on Jummala seitse waimo, mis on läkkitud keige Ma sisse.

6. Aš pažvelgiau, ir štai sosto ir keturių būtybių bei vyresniųjų viduryje stovėjo Avinėlis, tarytum užmuštas, turintis septynis ragus ir septynias akis, kurios yra septynios Dievo Dvasios, siųstos į visą žemę.

6. Und ich sah, und siehe, mitten zwischen dem Stuhl und den vier Tieren und zwischen den Ältesten stand ein Lamm, wie wenn es erwürgt wäre, und hatte sieben Hörner und sieben Augen, das sind die sieben Geister Gottes, gesandt in alle Lande.

6. Et je regardai, et voici au milieu du trône et des quatre animaux, et au milieu des Anciens, un Agneau était là comme immolé; il avait sept cornes et sept yeux, qui sont les sept esprits de Dieu, envoyés par toute la terre.

6. Y miré; y, he aquí, en medio del trono, y de los cuatro animales, y en medio de los ancianos, estaba un Cordero en pié como uno que hubiera sido inmolado, que tenía siete cuernos, y siete ojos, que son los siete Espíritus de Dios enviados en toda la tierra.

6 En ik zag, en ziet, in het midden van den troon, en van de vier dieren, en in het midden van de ouderlingen, een Lam, staande als geslacht, hebbende zeven hoornen, en zeven ogen; dewelke zijn de zeven geesten Gods, die uitgezonden zijn in alle landen.

6. I spojrzałem, a oto między stolicą i czterema onemi zwierzętami, i między onymi starcami Baranek stał jako zabity, mając siedm rogów i siedm oczy, które są siedm duchów Bożych, posłanych na wszystkę ziemię.

6. És láték a királyiszék és a négy lelkes [5†] állat között és a Vének között egy Bárányt állani, mint egy megölöttet, hét szarva és [6†] hét szeme vala, a mi az Istennek hét [7†] Lelke, a mely elküldetett az egész földre.

6 И я взглянул, и вот, посреди престола и четырех животных и посреди старцев стоял Агнец как бы закланный, имеющий семь рогов и семь очей, которыесуть семь духов Божиих, посланных во всю землю.

6. І поглянув я, і ось, по серединї між престолом і чотирма животними, і по серединї старцїв, стоїть Ягнятко, наче заколене, і мало сїм рогів, і сїм очей, а се сїм духів Божих, що послані по цїлій землї.

7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

7 Hän tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

7. Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.

7. Ja se tuli ja otti Kirjan istuimella istuwaisen oikiasta kädestä.

7. ia se tuli ia otti Kirian henen Oikeasta Kädestens ioca Stolin päle istui. (ja se tuli ja otti kirjan hänen oikeasta kädestänsä joka tuolin päälle istui.)

7. καὶ ἦλθε καὶ εἴληφεν ἐκ τῆς δεξιᾶς τοῦ καθημένου ἐπὶ τοῦ θρόνου.

7. και ηλθεν και ειληφεν το βιβλιον εκ της δεξιας του καθημενου επι του θρονου 7. kai elthen kai eilefen to βiβlion ek tes deksias toυ kathemenoυ epi toυ thronoυ

7 And he came and has taken (it) out of the right (hand) of the one who sits upon the throne.

7. And he came and took the book out of the right hand of him that sat upon the throne.

7. Og det kom og tog Bogen og hans høire Haand, som sad paa Thronen.

7. Och det kom, och tog bokena utaf hans högra hand, som satt på stolen.

7. Ja se tulli ja wöttis se ramato selle parramast käest, kes au-järje peäl istus.

7. Jis priėjo ir paėmė knygą iš soste Sėdinčiojo dešinės.

7. Und es kam und nahm das Buch aus der Hand des, der auf dem Stuhl saß.

7. Et il vint, et prit le livre de la main droite de celui qui était assis sur le trône.

7. Y él vino, y tomó el libro de la mano derecha de aquel que estaba sentado en el trono.

7 En Het kwam, en heeft het boek genomen uit de rechter hand Desgenen, Die op den troon zat.

7. Ten przyszedł i wziął one księgi z prawej ręki siedzącego na stolicy.

7. És eljöve és elvevé a könyvet [8†] a királyiszékben ülőnek jobbkezéből.

7 И Он пришел и взял книгу из десницы Сидящего на престоле.

7. І прийшов, і взяв книгу з правицї Сидячого на престолї.

8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

8 Kun Hän oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta heittäytyivät Karitsan eteen, ja heillä oli kullakin kanteleet* ja kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukouksia.

8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,

Ja cosca hän Kirjan ottanut oli langeisit ne neljä eläindä ja neljäcolmattakymmendä Wanhinda Caridzan eteen ja jocaidzella oli candele ja cullaiset maljat makiata hajua täynäns jotca pyhäin rucouxet owat:

8. Ja coska se Kirian oli ottanut/ nin langesit ne nelie Eleinde/ ia ne neliecolmatkymmende Wanhinda Caritzan eten/ ia iocaitzela oli Candele/ ia cullaiset Maliat teune Makiahaijusta/ iotca ouat ne pyhein Rucuuxet/ (Ja koska se kirjan oli ottanut/ niin lankesit ne neljä eläintä/ ja ne neljäkolmatkymmentä wanhinta karitsan eteen/ ja jokaisella oli kantele/ ja kultaiset maljat täynnä makeahajuista/ jotka owat ne pyhäin rukoukset/)

8. καὶ ὅτε ἔλαβε τὸ βιβλίον, τὰ τέσσαρα ζῷα καὶ οἱ εἴκοσι τέσσαρες πρεσβύτεροι ἔπεσαν ἐνώπιον τοῦ ἀρνίου, ἔχοντες ἕκαστος κιθάραν καὶ φιάλας χρυσᾶς γεμούσας θυμιαμάτων, αἵ εἰσιν αἱ προσευχαὶ τῶν ἁγίων·

8. και οτε ελαβεν το βιβλιον τα τεσσαρα ζωα και οι εικοσιτεσσαρες πρεσβυτεροι επεσον ενωπιον του αρνιου εχοντες εκαστος κιθαρας και φιαλας χρυσας γεμουσας θυμιαματων αι εισιν αι προσευχαι των αγιων 8. kai ote elaβen to βiβlion ta tessara zoa kai oi eikositessares presβυteroi epeson enopion toυ arnioυ echontes ekastos kitharas kai fialas chrυsas gemoυsas thυmiamaton ai eisin ai proseυchai ton agion

8 And when he took the book, the four living creatures and the twenty-four elders fell (down) in the Lamb’s sight, each one having a harp and golden bowls full of incenses, which are (the) prayers of the holy-ones.

8. And when he had taken the book, the four beasts and four and twenty elders fell down before the Lamb, having every one of them harps, and golden vials full of odours, which are the prayers of saints.

8. Og der det havde taget Bogen, faldt de fire Dyr og de fire og tyve Ældste ned for Lammet, havende hver sin Harpe og Guldskaaler fyldte med Røgelse, som er de Helliges Bønner.

8. Och då det hade tagit bokena, föllo de fyra djur, och de fyra och tjugu äldste framför Lambet, hafvande hvar och en harpor och gyldene skålar fulla med rökverk, hvilket är de heligas böner;

8. Ja kui temma se ramato olli wötnud, siis heitsid need nelli ellajast, ja need nelli kolmatkümmend wannemat se Talle ette mahha, ja iggamehhe kä ollid kandled ja kuld-kausid täis suitsetamisse rohto, se on pühha rahwa palwed.

8. Kai Jis paėmė knygą, keturios būtybės ir dvidešimt keturi vyresnieji parpuolė prieš Avinėlį, kiekvienas laikydamas rankose arfą ir aukso indus, pilnus smilkalų, kas yra šventųjų maldos.

8. Und da es das Buch nahm, da fielen die vier Tiere und die vierundzwanzig Ältesten nieder vor dem Lamm und hatten ein jeglicher Harfen und goldene Schalen voll Räuchwerk, das sind die Gebete der Heiligen,

8. Et quand il eut pris le livre, les quatre animaux et les vingt-quatre Anciens se prosternèrent devant l'Agneau, ayant chacun des harpes et des coupes d'or pleines de parfums, lesquelles sont les prières des Saints.

8. Y cuando hubo tomado el libro, los cuatro animales, y los veinticuatro ancianos se postraron delante del Cordero, teniendo cada uno arpas, y tazones de oro llenos de perfumes, que son las oraciones de los santos:

8 En als Het dat boek genomen had, vielen de vier dieren en de vier en twintig ouderlingen voor het Lam neder, hebbende elk citeren en gouden fiolen, zijnde vol reukwerks, welke zijn de gebeden der heiligen.

8. A gdy wziął one księgi, zaraz ono czworo zwierząt i oni dwadzieścia i cztery starcy upadli przed Barankiem, mając każdy z nich cytry i czasze złote, pełne wonnych rzeczy, które są modlitwy świętych.

8. És mikor elvevé a könyvet, a négy lelkes állat és a huszonnégy Vén leborula a Bárány előtt, mindeniknél hárfák [9†] és aranypoharak lévén, jóillatokkal tele, a mik a szentek [10†] imádságai.

8 И когда он взял книгу, тогда четыре животных и двадцать четыре старца пали пред Агнцем, имея каждый гусли и золотые чаши, полные фимиама, которые суть молитвы святых.

8. І коли взяв книгу, то чотири животні і двайцять чотири старцї впали перед Агнцем, маючи кожний кобзу і чашу золоту, повну пахощів, що були молитви сьвятих.

9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

9 Ja he lauloivat uutta virttä sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut meidät* Jumalalle kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansakunnista,

9. Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,

8. Ja weisaisit vtta wirtä sanoden: sinä olet mahdollinen Kirja ottaman ja sen sinetteitä awaman: sillä sinä olet tapettu ja werelläs meidän lunastit caickinaisista Seuracunnista ja kielistä ja Canssoista ja pacanoista:

9. ia weisasit Wtta wirtte sanodhe' Sine olet madholinen ottaman sen Kirian ia sen Insiglit ylespästemen. Sille ette sine olet tapettu/ ia sine lunastit meite sinu' Werelles/ caikinaisesta Seuracunnista ia Kieliste ia Ca'ssasta ia Pacanoista/ (ja weisasit uutta wirttä sanoen Sinä olet mahdollinen ottamaan sen kirjan ja sen insiglit ylös päästämän. Sillä että sinä olet tapettu/ ja sinä lunastit meitä sinun werelläsi/ kaikkinaisesta seurakunnista ja kielistä ja kansasta ja pakanoista/)

9. καὶ ἄδουσιν ᾠδὴν καινὴν λέγοντες· Ἄξιος εἶ λαβεῖν τὸ βιβλίον καὶ ἀνοῖξαι τὰς σφραγῖδας αὐτοῦ, ὅτι ἐσφάγης καὶ ἠγόρασας τῷ Θεῷ ἡμᾶς ἐν τῷ αἵματί σου ἐκ πάσης φυλῆς καὶ γλώσσης καὶ λαοῦ καὶ ἔθνους,

9. και αδουσιν ωδην καινην λεγοντες αξιος ει λαβειν το βιβλιον και ανοιξαι τας σφραγιδας αυτου οτι εσφαγης και ηγορασας τω θεω ημας εν τω αιματι σου εκ πασης φυλης και γλωσσης και λαου και εθνους 9. kai adoυsin oden kainen legontes aksios ei laβein to βiβlion kai anoiksai tas sfragidas aυtoυ oti esfages kai egorasas to theo emas en to aimati soυ ek pases fυles kai glosses kai laoυ kai ethnoυs

9 And they are singing a new song, saying, You are worthy to take the book and to open its seals, because you were slaughtered and bought us in your blood for God out of every tribe and language and people and nation.

9. And they sung a new song, saying, Thou art worthy to take the book, and to open the seals thereof: for thou wast slain, and hast redeemed us to God by thy blood out of every kindred, and tongue, and people, and nation;

9. Og de sang en ny Sang, sigende: du er værdig at tabe Bogen og oplade dens Segl, fordi du er slagtet, og med dit Blod har kjøbt os til Gud af alle Stammer og Tungemaal og Folk og Slægter.

9. Och söngo en ny sång, och sade: Du äst värdig att taga bokena, och upplåta hennes insegel; ty du äst dödad, och hafver igenlöst oss Gudi med ditt blod, af allahanda slägte och tungomål, och folk och Hedningar.

9. Ja nemmad laulsid ühhe ue laulo, ja ütlesid: Sinna olled wäärt, et sa se ramato wöttad, ja selle pitserid lahti teed, sest et sa olled ärratappetud, ja olled omma werrega meid Jummalale ostnud, keige suggu arro, ja kele, ja rahwa ja pagganatte seast,

9. Ir jie giedojo naują giesmę, skelbdami: ‘‘Vertas esi paimti knygą ir atverti jos antspaudus, nes buvai užmuštas ir atpirkai Dievui savo krauju mus iš visų genčių, kalbų, tautų ir giminių.

9. und sangen ein neues Lied und sprachen: Du bist würdig, zu nehmen das Buch und aufzutun seine Siegel; denn du bist erwürget und hast uns Gott erkauft mit deinem Blut aus allerlei Geschlecht und Zunge und Volk und Heiden

9. Et ils chantaient un cantique nouveau, disant: Tu es digne de prendre le livre, et d'en ouvrir les sceaux; car tu as été immolé, et tu nous a rachetés à Dieu par ton sang, de toute tribu, de toute langue, de tout peuple, et de toute nation,

9. Y cantaban una nueva canción, diciendo: Digno eres de tomar el libro, y de abrir sus sellos; porque tú fuiste inmolado, y nos has redimido para Dios con tu sangre, de todo linaje, y lengua, y pueblo, y nación:

9 En zij zongen een nieuw lied, zeggende: Gij zijt waardig dat boek te nemen, en zijn zegelen te openen; want Gij zijt geslacht, en hebt ons Gode gekocht met Uw bloed, uit alle geslacht, en taal, en volk, en natie;

9. I śpiewali nową pieśó, mówiąc: Godzieneś jest wziąć księgi i otworzyć pieczęci ich, żeś był zabity i odkupiłeś nas Bogu przez krew swoję ze wszelkiego pokolenia i języka, i ludu, i narodu:

9. És éneklének új [11†] éneket, mondván: Méltó vagy, hogy elvedd a könyvet és megnyisd annak pecséteit: mert megölettél, és megváltottál minket [12†] Istennek a te véred által, minden [13†] ágazatból és nyelvből és népből és nemzetből,

9 И поют новую песнь, говоря: достоин Ты взять книгу и снять с нее печати, ибо Ты был заклан, и Кровию Своею искупил нас Богу из всякого колена и языка, и народа и племени,

9. І сьпівають пісню нову, глаголючи: Достоєн єси приняти книгу, і отворити печатї її, бо Ти був заколений, і відкупив єси нас Богу кровю своєю, з усякого роду, і язика, і народу і поган,

10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".

10 ja olet tehnyt meidät* Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me tulemme hallitsemaan maan päällä."

10. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.

9. Ja sinä olet meidän tehnyt meidän Jumalallem Cuningaixi ja Papeixi että me maan päällä saamma wallita.

10. Ja Sine olet meite tehnyt meide' Jumalalle Kuniaxi ia Papeixi/ ia meiden pite wallitzeman Maan päle. (ja sinä olet meitä tehnyt meidän Jumalalle kunniaksi ja papeiksi/ ja meidän pitää wallitseman maan päällä.)

10. καὶ ἐποίησας αὐτοὺς τῷ Θεῷ ἡμῶν βασιλεῖς καὶ ἱερεῖς, καὶ βασιλεύσουσιν ἐπὶ τῆς γῆς.

10. και εποιησας ημας τω θεω ημων βασιλεις και ιερεις και βασιλευσομεν επι της γης 10. kai epoiesas emas to theo emon βasileis kai iereis kai βasileυsomen epi tes ges

10 And you made* them kings and priests to our God, and they will be reigning over the earth. {Rev 20:6}

10. And hast made us unto our God kings and priests: and we shall reign on the earth.

10. Og du har gjort os til Konger og Præster for vor Gud, og vi skulle regjere over Jorden.

10. Och hafver gjort oss vårom Gudi till Konungar och Prester; och vi skole regnera på jordene.

10. Ja olled meid teinud kunningaiks ja preestriks meie Jummalale, ja meie peame kui kunningad wallitsema Ma peäl.

10. Ir iš mūsų padarei mūsų Dievui karalystę bei kunigus, ir mes viešpatausime žemėje’‘.

10. und hast uns unserm Gott zu Königen und Priestern gemacht, und wir werden Könige sein auf Erden.

10. Et tu nous as faits rois et sacrificateurs à notre Dieu; et nous régnerons sur la terre.

10. Y nos has hecho para nuestro Dios, reyes y sacerdotes; y reinarémos sobre la tierra.

10 En Gij hebt ons onzen God gemaakt tot koningen en priesteren; en wij zullen als koningen heersen op de aarde.

10. I uczyniłeś nas Bogu naszemu królami i kapłanami, i królować będziemy na ziemi.

10. És tettél minket a mi Istenünknek királyokká [14†] és papokká; és uralkodunk a földön.

10 и соделал нас царями и священниками Богу нашему; и мы будем царствовать на земле.

10. і зробив єси нас Богу нашому царями і священиками; і царювати мем на землї.

11 Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,

11 Ja minä näin ja kuulin monien enkelten äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta ja tuhat kertaa tuhat.

11. Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,

10. Ja minä näin ja cuulin monen Engelin änen istuimen ymbärillä ja eläinden ymbärillä ja Wanhimmitten ymbärillä ja heidän lucuns oli monda kerta tuhannen tuhatta.

11. Ja mine näin/ ia cuulin monen Engelein änen Stolin ymberi ia Eleinden ymberi/ ia Wanhimitten ymberille/ Ja heiden lucunsa oli mo'da tuhatta kerta tuhatta/ (Ja minä näin/ ja kuulin monen enkelein äänen tuolin ympäri ja eläinten ympäri/ ja wanhimmitten ympärillä/ Ja heidän lukunsa oli monta tuhatta kertaa tuhatta/)

11. καὶ εἶδον καὶ ἤκουσα ὡς φωνὴν ἀγγέλων πολλῶν κύκλῳ τοῦ θρόνου καὶ τῶν ζῴων καὶ τῶν πρεσβυτέρων, καὶ ἦν ὁ ἀριθμὸς αὐτῶν μυριάδες μυριάδων καὶ χιλιάδες χιλιάδων,

11. και ειδον και ηκουσα φωνην αγγελων πολλων κυκλοθεν του θρονου και των ζωων και των πρεσβυτερων και {VAR2: ην ο αριθμος αυτων μυριαδες μυριαδων και } χιλιαδες χιλιαδων 11. kai eidon kai ekoυsa fonen aggelon pollon kυklothen toυ thronoυ kai ton zoon kai ton presβυteron kai {VAR2: en o arithmos aυton mυriades mυriadon kai } chiliades chiliadon

11 And I saw and I heard a voice like (that) of many messengers in a circle of the throne and the living creatures and the elders, and the number of them: tens of thousands of tens of thousands;

11. And I beheld, and I heard the voice of many angels round about the throne and the beasts and the elders: and the number of them was ten thousand times ten thousand, and thousands of thousands;

11. Og jeg saa og hørte mange Engles Røst omkring Thronen, og Dyrenes og de Ældste, og deres tal var titusinde Gange Titusinde, og tusinde Gange Tusinde.

11. Och jag såg, och hörde en röst af många Änglar, kringom stolen och kringom djuren, och kringom de äldsta, och talet på dem var mång sinom tusende tusend;

11. Ja ma näggin ja kuulsin mitme ingli heäle au-järje ja nende ellajatte ja wañematte ümberringi, ja nende arro olli mitto kümmend tuhhat kord kümmend tuhhat, ja tuhhat kord tuhhat.

11. Aš pažvelgiau ir išgirdau balsą daugybės angelų aplinkui sostą, būtybių ir vyresniųjų; jų skaičius buvo miriadų miriadai ir tūkstančių tūkstančiai.

11. Und ich sah und hörte eine Stimme vieler Engel um den Stuhl und um die Tiere und um die Ältesten her; und ihre Zahl war vieltausendmal tausend;

11. Puis je regardai, et j'entendis la voix de plusieurs anges autour du trône et des animaux et des Anciens; et leur nombre était de plusieurs millions.

11. Y miré, y oí voz de muchos ángeles al derredor del trono, y de los animales, y de los ancianos; y el número de ellos era miriadas de miriadas, y millares de millares,

11 En ik zag, en ik hoorde een stem veler engelen rondom den troon, en de dieren, en de ouderlingen; en hun getal was tien duizendmaal tien duizenden, en duizendmaal duizenden;

11. I widziałem, i słyszałem głos wielu Aniołów około onej stolicy, i onych zwierząt i onych starców; a była liczba ich tysiąckroć sto tysięcy i dziesięćkroć sto tysięcy,

11. És látám, és hallám a királyiszék, a lelkes állatok, és a Vének [15†] körül sok angyalnak szavát; és az ő számuk tízezerszer [16†] tízezer és ezerszer ezer vala;

11 И я видел, и слышал голос многих Ангелов вокруг престола и животных и старцев, и число их было тьмы тем и тысячи тысяч,

11. І я бачив і чув голос ангелів многих кругом престола і животних, і старцїв; і було число їх тьма тьмами і тисячі тисячами,

12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".

12 Ja he sanoivat voimakkaalla äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."

12. Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.

11. Ja sanoit suurella änellä: Caridza joca tapettu on on mahdollinen ottaman wäkewyden ja rickauden ja wijsauden ja woiman ja cunnian ja ylistyxen ja kijtoxen.

12. ia sanoit swrella änelle/ Se Caritza ioca tapettu on/ o'bi mahdoline' ottaman Awun ia Rickauden/ ia Wisauden/ ia Wäkewudhen/ ia Cunnian/ ia Ylistoxen ia Kitoxen. (ja sanoit suurella äänellä/ Se karitsa joka tapettu on/ ompi mahdollinen ottamaan awun ja rikkauden/ ja wiisauden/ ja wäkewyyden/ ja kunnian/ ja ylistyksen ja kiitoksen.)

12. λέγοντες φωνῇ μεγάλῃ· Ἄξιόν ἐστι τὸ ἀρνίον τὸ ἐσφαγμένον λαβεῖν τὴν δύναμιν καὶ τὸν πλοῦτον καὶ σοφίαν καὶ ἰσχὺν καὶ τιμὴν καὶ δόξαν καὶ εὐλογίαν.

12. λεγοντες φωνη μεγαλη αξιον εστιν το αρνιον το εσφαγμενον λαβειν την δυναμιν και πλουτον και σοφιαν και ισχυν και τιμην και δοξαν και ευλογιαν 12. legontes fone megale aksion estin to arnion to esfagmenon laβein ten dυnamin kai ploυton kai sofian kai ischυn kai timen kai doksan kai eυlogian

12 saying in a loud voice, Worthy is the Lamb who has been slaughtered to receive the power and the riches, and wisdom and strength and honor and glory and thanks.

12. Saying with a loud voice, Worthy is the Lamb that was slain to receive power, and riches, and wisdom, and strength, and honour, and glory, and blessing.

12. De sagde med høi Røst: Lammet, som er slagtet, er værdig at annamme Magt og Rigdom og Viisdom og Styrke og Priis, og Ære og Velsignelse!

12. Sägande med höga röst: Lambet, som dödadt är, det är värdigt att hafva kraft, och rikedom, och visdom, och starkhet, och äro, och pris, och lof.

12. Ja nemmad ütlesid sure heälega: Se Tal, mis on ärratappetud, se on wäärt, et ta wöttab wägge ja rikkust, ja tarkust, ja rammo, ja auustust, ja au ja kitust.

12. Jie skelbė skambiu balsu: ‘‘Vertas Avinėlis, kuris buvo užmuštas, priimti galybę, ir turtus, ir išmintį, ir stiprybę, ir pagarbą, ir šlovę, ir palaiminimą’‘.

12. und sie sprachen mit großer Stimme: Das Lamm, das erwürget ist, ist würdig, zu nehmen Kraft und Reichtum und Weisheit und Stärke und Ehre und Preis und Lob.

12. Ils disaient à haute voix: L'Agneau qui a été immolé, est digne de recevoir puissance, et richesse, et sagesse, et force, et honneur, et gloire, et louange.

12. Que decían en alta voz: El Cordero que fué inmolado es digno de recibir poder, y riquezas, y sabiduría, y fortaleza, y honra, y gloria, y bendición.

12 Zeggende met een grote stem: Het Lam, Dat geslacht is, is waardig te ontvangen de kracht, en rijkdom, en wijsheid, en sterkte, en eer, en heerlijkheid, en dankzegging.

12. Mówiących głosem wielkim: Godzien jest ten Baranek zabity, wziąć moc i bogactwo, i mądrość, i siłę, i cześć, i chwałę, i błogosławieóstwo.

12. Nagy szóval ezt mondván: Méltó a megöletett [17†] Bárány, hogy vegyen erőt és gazdagságot és bölcseséget és hatalmasságot és tisztességet és dicsőséget és áldást.

12 которые говорили громким голосом: достоин Агнец закланный принять силу и богатство, и премудрость и крепость, и честь и славу и благословение.

12. глаголючи голосом великим: Достоєн Агнець, заколений, приняти силу й багацтво, й премудрость, і кріпость, і честь і славу.

13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"

13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja (niitten, jotka ovat) *meren päällä* ja kaikkien niissä olevain kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta iäisesti."

13. Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

12. Ja caicki luondocappalet jotca Taiwas owat ja maan päällä ja maan alla ja meresä ja caicki cuin nijsä owat cuulin minä sille sanowan joca istuimella istui ja Caridzalle: Kijtos ja cunnia ja ylistys ja woima ijancaickisest ijancaickiseen.

13. Ja caiki Loondocappalet/ iotca Taiuas ouat/ ia Maan päle/ ia Maan alla/ ia Merese/ ia caiki iotca heisse ouat culin mine heiden sanouan henelle ioca Stolilla istui/ ia Caritzalle. Kijtos ia Cu'nia ia Ylistos ia Woima ijancaikisesta ijancaikisehe'. (Ja kaikki luontokappaleet/ jotka taiwaassa owat/ ja maan päällä/ ja maan alla/ ja meressä/ ja kaikki jotka heissä owat kuulin minä heidän sanowan hänelle joka tuolilla istui/ ja Karitsalle. Kiitos ja kunnia ja ylistys ja woima iankaikkisesta iankaikkisehen.)

13. καὶ πᾶν κτίσμα ὃ ἐν τῷ οὐρανῷ καὶ ἐπὶ τῆς γῆς καὶ ὑποκάτω τῆς γῆς καὶ ἐπὶ τῆς θαλάσσης ἐστί, καὶ τὰ ἐν αὐτοῖς πάντα, ἤκουσα λέγοντας· Τῷ καθημένῳ ἐπὶ τοῦ θρόνου καὶ τῷ ἀρνίῳ ἡ εὐλογία καὶ ἡ τιμὴ καὶ ἡ δόξα καὶ τὸ κράτος εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων.

13. και παν κτισμα ο εστιν εν τω ουρανω και εν τη γη και υποκατω της γης και επι της θαλασσης α εστιν και τα εν αυτοις παντα ηκουσα λεγοντας τω καθημενω επι του θρονου και τω αρνιω η ευλογια και η τιμη και η δοξα και το κρατος εις τους αιωνας των αιωνων 13. kai pan ktisma o estin en to oυrano kai en te ge kai υpokato tes ges kai epi tes thalasses a estin kai ta en aυtois panta ekoυsa legontas to kathemeno epi toυ thronoυ kai to arnio e eυlogia kai e time kai e doksa kai to kratos eis toυs aionas ton aionon

13 And every created thing which is in the heaven and upon the earth and underneath the earth and upon the sea and all things in them, I heard saying, To the one who is sitting upon the throne and to the Lamb, (is) the thanks and the honor and the glory and the dominion, forevermore. Amen.

13. And every creature which is in heaven, and on the earth, and under the earth, and such as are in the sea, and all that are in them, heard I saying, Blessing, and honour, and glory, and power, be unto him that sitteth upon the throne, and unto the Lamb for ever and ever.

13. Og hver Skabning, som er i Himmelen og paa Jorden og under Jorden, og hvad der er i Havet, og Alt, hvad der er i dem, hørte jeg sige: ham, som sidder paa Thronen, og Lammet være Velsignelse og Priis og Ære og Kraft i al Evighed!

13. Och all kreatur, som i himmelen äro, och de på jordene, och de under jordene, och i hafvet, och allt det uti dem är, hörde jag säga till honom, som satt på stolen, och till Lambet: Lof, och ära, och pris, och kraft, ifrån evighet till evighet.

13. Ja keik lomad, mis taewas on ja Ma peäl, ja Ma al, ja mis merres on, ja keik, mis nende sees on, kuulsin ma ütlewad: Sellele, kes au-järje peäl istub, ja Tallele olgo kitus, ja auustus ja au, ja wäggi iggaweste iggawesseks aiaks.

13. Ir girdėjau, kaip visi tvariniai, esantys danguje, žemėje, po žeme ir jūroje, ir visa, kas juose yra, skelbė: ‘‘Sėdinčiajam soste ir Avinėliui tebūnie palaiminimas, ir pagarba, ir šlovė, ir valdžia per amžių amžius!’‘

13. Und alle Kreatur, die im Himmel ist und auf Erden und unter der Erde und im Meer, und alles, was darinnen ist, hörte ich sagen: Dem, der auf dem Stuhl sitzt, und dem Lamm sei Lob und Ehre und Preis und Gewalt von Ewigkeit zu Ewigkeit!

13. J'entendis aussi toutes les créatures qui sont dans le ciel, sur la terre, et sous la terre, et dans la mer, et toutes les choses qui y sont, qui disaient: A celui qui est assis sur le trône, et à l'Agneau soient la louange, et l'honneur, et la gloire, et la force aux siècles des siècles.

13. Y oí a toda criatura que está en el cielo, y sobre la tierra, y debajo de la tierra, y que está en la mar, y todas las cosas que en ellos están, diciendo: Al que está sentado en el trono, y al Cordero, sea bendición, y honra, y gloria, y poder para siempre jamás.

13 En alle schepsel, dat in den hemel is, en op de aarde, en onder de aarde, en die in de zee zijn, en alles, wat in dezelve is, hoorde ik zeggen: Hem, Die op den troon zit, en het Lam, zij de dankzegging, en de eer, en de heerlijkheid, en de kracht in alle eeuwigheid.

13. A wszelkie stworzenie, które jest na niebie i na ziemi, i pod ziemią i w morzu, i wszystko, co w nich jest, słyszałem mówiące: Siedzącemu na stolicy i Barankowi błogosławieóstwo i cześć, i chwała, i siła na wieki wieków.

13. Sőt hallám, hogy minden teremtett állat, a mely van a mennyben és a [18†] földön, és a föld alatt és a tengerben, és minden, a mi ezekben van, ezt mondja vala: A királyiszékben [19†] ülőnek és a Báránynak áldás és tisztesség és dicsőség és hatalom örökkön örökké.

13 И всякое создание, находящееся на небе и на земле, и под землею, и на море, и все, что в них, слышал я, говорило: Сидящему на престоле и Агнцу благословение и честь, и слава и держава во веки веков.

13. І всяке створіннє, що в небі, і на землї, і під землею, і що на морю, і все, що в них, чув я, що говорило: Сидячому на престолї і Агнцеві благословеннє, і честь, і слава і держава по вічні віки.

14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat (Häntä, joka elää iäisesti).

14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen." Ja *ne kaksikymmentä neljä vanhinta* heittäytyivät kasvoilleen ja palvoivat (Häntä, joka elää iäisesti).

14. Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

13. Ja ne neljä eläindä sanoit. Amen. Ja ne neljäcolmattakymmendä Wanhinda langeisit maahan ja cumarsit sitä eläwätä ijancaickisesta ijancaickiseen.

14. Ja ne nelie eleinde sanoit Am'. Ja ne nelie colmatkymmende Wa'hinda langesit heiden Casuoillens ia cumarsit site Eleuet ijancaikisesta ijancaikisehen. (Ja ne neljä eläintä sanoit Amen. Ja ne neljä kolmatkymmentä wanhinta lankesit heidän kaswoillensa ja kumarsit sitä eläwätä iankaikkisesta iankaikkisehen.)

14. καὶ τὰ τέσσαρα ζῷα ἔλεγον· Ἀμήν· καὶ οἱ πρεσβύτεροι ἔπεσαν καὶ προσεκύνησαν.

14. και τα τεσσαρα ζωα ελεγον αμην και οι εικοσιτεσσαρες πρεσβυτεροι επεσαν και προσεκυνησαν ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων 14. kai ta tessara zoa elegon amen kai oi eikositessares presβυteroi epesan kai prosekυnesan zonti eis toυs aionas ton aionon

14 And the four living creatures (are) saying the amen; and the elders fell (down) and worshiped (him).

14. And the four beasts said, Amen. And the four and twenty elders fell down and worshipped him that liveth for ever and ever.

14. Og de fire Dyr sagde: Amen! Og de fire og tyve Ældste faldt ned og tilbade ham, som lever i al Evighed!

14. Och de fyra djuren sade: Amen; och de fyra och tjugu äldste föllo ned (på sin ansigte), och tillbådo honom, som lefver ifrån evighet till evighet.

14. Ja need nelli ellajast ütlesid: Amen. Ja need nellikolmatkümmend wannemat heitsid mahha, ja kummardasid sedda, kes ellab iggaweste iggawesseks aiaks.

14. Keturios būtybės sakė: ‘‘Amen!’‘, o dvidešimt keturi vyresnieji puolė ant žemės ir pagarbino Gyvenantįjį per amžių amžius.

14. Und die vier Tiere sprachen: Amen! Und die vierundzwanzig Ältesten fielen nieder und beteten an den, der da lebt von Ewigkeit zu Ewigkeit.

14. Et les quatre animaux disaient: Amen. Et les vingt-quatre Anciens se prosternèrent et adorèrent celui qui vit aux siècles des siècles.

14. Y los cuatro animales decían: Amén. Y los veinticuatro ancianos se postraron, y adoraron al que vive para siempre jamás.

14 En de vier dieren zeiden: Amen. En de vier en twintig ouderlingen vielen neder, en aanbaden Dengene, Die leeft in alle eeuwigheid.

14. A czworo onych zwierząt rzekło: Amen. A oni dwadzieścia i cztery starcy upadli i kłaniali się żyjącemu na wieki wieków.

14. És a négy lelkes [20†] állat monda: Ámen. És a huszonnégy Vén [21†] leborult és imádá az örökkön örökké élőt.

14 И четыре животных говорили: аминь. И двадцать четырестарца пали и поклонились Живущему во веки веков.

14. А четверо животних сказали: Амінь, а двайцять чотири старцї упали, і поклонились Живучому по вічні віки.