10 luku

Taivaasta tulee alas väkevä enkeli, jolla on kirjakäärö kädessä 1 – 4; hän vannoo Jumalan salaisuuden täyttyvän silloin, kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasunaan 5 – 7 Johannes saa käskyn syödä kirjakäärön ja profetoida monista kansoista 8 – 11.

1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,

1 Näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta pilveen verhottuna ja sateenkaari pään päällä, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko ja hänen jalkansa niin kuin tulipatsaat.

1. Ja minä näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta, joka pilvellä puetettu oli, ja taivaan kaari hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulen patsaat.

1. JA minä näin toisen wäkewän Engelin tulewan alas Taiwast joca pilwellä puetettu oli ja Taiwan Caari hänen pääns päällä ja hänen caswons oli nijncuin Auringo ja hänen jalcans nijncuin tulen padzat.

1. JA mine näin ydhen toisen wäkeuen Engelin Taiuasta alastuleuan/ se oli Piluelle puetettu/ ia Taiuan Cari ylitze henen Pääens/ ia henen Casuonsa oli ninquin Auringo/ Ja henen Jalghansa ninquin Tulen Pilarit. (Ja minä näin yhden toisen wäkewän enkelin taiwaasta alas tulewan/ se oli pilwellä puetettu/ ja taiwaan kaari ylitse hänen päänsä/ ja hänen kaswonsa oli niinkuin aurinko/ Ja hänen jalkansa niinkuin tulen pilarit.)

1. Καὶ εἶδον ἄλλον ἄγγελον ἰσχυρὸν καταβαίνοντα ἐκ τοῦ οὐρανοῦ, περιβεβλημένον νεφέλην, καὶ ἡ ἶρις ἐπὶ τὴν κεφαλὴν αὐτοῦ, καὶ τὸ πρόσωπον αὐτοῦ ὡς ὁ ἥλιος, καὶ οἱ πόδες αὐτοῦ ὡς στῦλοι πυρός,

1. και ειδον αλλον αγγελον ισχυρον καταβαινοντα εκ του ουρανου περιβεβλημενον νεφελην και ιρις επι της κεφαλης και το προσωπον αυτου ως ο ηλιος και οι ποδες αυτου ως στυλοι πυρος 1. kai eidon allon aggelon ischυron kataβainonta ek toυ oυranoυ periβeβlemenon nefelen kai iris epi tes kefales kai to prosopon aυtoυ os o elios kai oi podes aυtoυ os stυloi pυros

1 And I saw a strong messenger descending from heaven, having been dressed with a cloud, and the rainbow (is) upon his head and his face (is) like the sun and his feet like pillars of fire;

1. And I saw another mighty angel come down from heaven, clothed with a cloud: and a rainbow was upon his head, and his face was as it were the sun, and his feet as pillars of fire:

1. Og jeg saae en anden vældig Engel komme ned fra Himmelen, svøbt i en Sky, og en Regnbue var paa hans Hoved, og hans Ansigt var som Solen, og hans Fødder som Ildstøtter.

1. Och jag såg en annan stark Ängel nederkomma af himmelen; han var klädd med en sky, och en regnbåge öfver hans hufvud, och hans ansigte såsom solen, och hans fötter såsom eldspelare.

1. Ja ma näggin ühhe teise wäggewa ingli taewast mahhatullewad, se olli pilwega ehhitud, ja wikkerkaar olli ülle temma Pea, ja temma palle otsego päike, ja temma jallad otsego tulle-sambad.

1. Aš išvydau dar vieną galingą angelą, nužengiantį iš dangaus, apsisiautusį debesimi. Jo galvą supo vaivorykštė, veidas švytėjo kaip saulė ir kojos­tarsi ugnies stulpai.

1. Und ich sah einen andern starken Engel vom Himmel herabkommen; der war mit einer Wolke bekleidet, und ein Regenbogen auf seinem Haupt und sein Antlitz wie die Sonne und Füße wie Feuersäulen,

1. Et je vis un autre ange puissant, qui descendait du ciel, environné d'une nuée; et il avait un arc-en-ciel sur la tête, et son visage était comme le soleil, et ses pieds comme des colonnes de feu.

1. Y VÍ otro ángel fuerte descen- der del cielo, vestido de una nube, y el arco del cielo estaba sobre su cabeza, y su rostro era como el sol, y sus piés como columnas de fuego.

1 En ik zag een anderen sterken engel, afkomende van den hemel, die bekleed was met een wolk; en een regenboog was boven zijn hoofd; en zijn aangezicht was als de zon, en zijn voeten waren als pilaren van vuur.

1. I widziałem drugiego Anioła mocnego, zstępującego z nieba, obłokiem odzianego, a na głowie jego była tęcza, a oblicze jego jako słoóce, a nogi jego jako słupy ognia.

1. És láték egy másik, erős angyalt az égből leszállani, a ki felhőbe vala öltözve; és a fején szivárvány vala, és az orczája olyan vala, mint a nap, és a lábai mint a tűzoszlopok;

1 И видел я другого Ангела сильного, сходящего с неба, облеченного облаком; над головою его была радуга, и лицеего как солнце, и ноги его как столпы огненные,

1. І бачив я иншого ангела сильного, сходячого з неба, з'одягненого в хмару, а дуга над головою, а лице його, наче сонце, а ноги його, наче стовпи огняні;

2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

2 Hänen kädessään oli avattu kirjanen. Ja hän asetti oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

2. Ja hänen kädessänsä oli avoin kirja, ja hän pani oikian jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle.

2. Ja hänen kädesäns oli awojoin Kirja ja hän pani oikian jalcans meren päälle ja waseman maan päälle ja huusi suurella änellä nijncuin Lejonin kiljunalla.

2. Ja oli henen Kädhesens auoin Kiriainen/ Ja pani henen oikean Jalcans Meren päle/ Ja sen waseman Maan päle/ ia hwsi swrella änelle ninquin Jalopeuran Kiliulla. (Ja oli hänen kädessänsä awoin kirjanen/ Ja pani hänen oikean jalkansa meren päälle/ Ja sen wasemman maan päälle/ ja huusi suurella äänellä niinkuin Jalopeuran kiljulla/)

2. καὶ ἔχων ἐν τῇ χειρὶ αὐτοῦ βιβλίον ἀνεῳγμένον. καὶ ἔθηκε τὸν πόδα αὐτοῦ τὸν δεξιὸν ἐπὶ τῆς θαλάσσης, τὸν δὲ εὐώνυμον ἐπὶ τῆς γῆς,

2. και ειχεν εν τη χειρι αυτου βιβλαριδιον ανεωγμενον και εθηκεν τον ποδα αυτου τον δεξιον επι την θαλασσαν τον δε ευωνυμον επι την γην 2. kai eichen en te cheiri aυtoυ βiβlaridion aneogmenon kai etheken ton poda aυtoυ ton deksion epi ten thalassan ton de eυonυmon epi ten gen

2 and holding a book in his hand, which has been opened and he placed his right foot upon the sea and his left upon the earth;

2. And he had in his hand a little book open: and he set his right foot upon the sea, and his left foot on the earth,

2. Og han havde i sin Haand en liden Bog, som var opladt, og han satte sin høire Fod paa Havet, men den venstre paa Jorden.

2. Och han hade i sine hand en öppen bok; och han satte sin högra fot på hafvet, och den vänstra på jordena.

2. Ja temma käes olli üks lahtitehtud ramatoke, ja ta panni omma parrema jalla merre peäle, ja pahhema Ma peäle.

2. Jis laikė rankoje išvyniotą knygelę. Ir Jis atsistojo dešiniąja koja ant jūros, o kairiąja ant sausumos,

2. und er hatte in seiner Hand ein Büchlein aufgetan. Und er setzte seinen rechten Fuß auf das Meer und den linken auf die Erde;

2. Il tenait à la main un petit livre ouvert; et il mit le pied droit sur la mer, et le gauche sur la terre;

2. Y tenía en su mano un librito abierto; y puso su pié derecho sobre la mar, y el izquierdo sobre la tierra;

2 En hij had in zijn hand een boeksken, dat geopend was; en hij zette zijn rechtervoet op de zee, en den linker op de aarde.

2. A miał w ręce swojej książeczki otworzone i postawił nogę swoję prawą na morzu, a lewą na ziemi.

2. És a kezében egy nyitott könyvecske vala; és tevé a jobb lábát a tengerre, a bal lábát pedig a földre;

2 в руке у него была книжка раскрытая. И поставил он правую ногу свою на море, а левую на землю,

2. і мав він в руцї своїй книжку розгорнуту, і поставив він ногу свою праву на море, а лїву на землю,

3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.

3 ja huusi voimakkaalla äänellä niin kuin leijona karjuu. Kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää äänensä kuulua.

3. Ja huusi suurella äänellä, niinkuin jalopeura kiljuu. Ja koska hän huusi, puhuivat ne seitsemän pitkäistä äänensä.

3. Ja cosca hän huusi puhuit ne seidzemen Pitkäistä änens.

3. Ja coska he' hwsi/ puhuit ne seitzeme' Pitkeiste heiden äne'se. (Ja koska hän huusi/ puhuit ne seitsemän pitkäistä heidän äänensä.)

3. καὶ ἔκραξε φωνῇ μεγάλῃ ὥσπερ λέων μυκᾶται. καὶ ὅτε ἔκραξεν, ἐλάλησαν αἱ ἑπτὰ βρονταὶ τὰς ἑαυτῶν φωνάς.

3. και εκραξεν φωνη μεγαλη ωσπερ λεων μυκαται και οτε εκραξεν ελαλησαν αι επτα βρονται τας εαυτων φωνας 3. kai ekraksen fone megale osper leon mυkatai kai ote ekraksen elalesan ai epta βrontai tas eaυton fonas

3 and he cried out with a loud voice, just-like a lion roars and when he cried out, the seven thunders spoke their voices.

3. And cried with a loud voice, as when a lion roareth: and when he had cried, seven thunders uttered their voices.

3. Og han raabte med stærk Røst, som en Løve brøler; og der han havde raabt, talede de syv Tordener deres Røster.

3. Och ropade med höga röst, som ett rytande lejon. Och då han ropade, talade sju tordöner sina röster.

3. Ja ta kissendas sure heälega, otsekui loukoer rögib, ja kui ta sai kissendanud, siis rääksid need seitse pitkist ommad heäled.

3. ir ėmė šaukti galingu balsu tartum riaumojantis liūtas. Kai jis sušuko, atsiliepė septyni griaustiniai savais balsais.

3. und er schrie mit großer Stimme, wie ein Löwe brüllt. Und da er schrie, redeten sieben Donner ihre Stimmen.

3. Et il s'écria d'une voix forte, comme un lion qui rugit, et après qu'il eut crié, les sept tonnerres firent entendre leurs voix.

3. Y clamó con grande voz, como cuando un león brama: y cuando hubo clamado, siete truenos hablaron sus voces.

3 En hij riep met een grote stem, gelijkerwijs een leeuw brult; en als hij geroepen had, spraken de zeven donderslagen hun stemmen.

3. I zawołał głosem wielkim, jako lew ryczy; a gdy przestał wołać, mówiło siedm gromów głosy swoje.

3. És kiálta nagy szóval, mint mikor az oroszlán ordít; és mikor kiálta, megszólaltatá a hét mennydörgés az ő szavát.

3 и воскликнул громким голосом, как рыкает лев; и когда он воскликнул, тогда семь громов проговорили голосами своими.

3. і покликнув великим голосом, наче лев рикає. І коли покликнув, тодї сїм громів промовили своїми голосами.

4 Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita".

4 Kun ne seitsemän ukkosenjylinää *olivat antaneet äänensä kuulua*, aioin kirjoittaa, mutta kuulin äänen taivaasta sanovan (minulle): "Sinetöi se, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita."

4. Ja kuin ne seitsemän pitkäistä olivat äänensä puhuneet, tahdoin minä sen kirjoittaa. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: lukitse se, mitä ne seitsemän pitkäistä puhuivat, ja älä niitä kirjoita.

4. Ja cosca ne seidzemen Pitkäistä olit änens puhunet tahdoin minä sen kirjoitta. Ja minä cuulin änen Taiwast sanowan minulleni: lukidze se mitä ne seidzemen Pitkäistä puhuit ja älä sitä kirjoita.

4. Ja coska ne seitzemen Pitekeiste olit puhunuet heiden änense/ nin tactoin mine ne kirioitta. Ja mine cwlin ydhen änen Taiuasta sanouan minulle/ Insiglitze mite ne seitzemen Pitkeiste puhuit ia ele nijte kirioita. (Ja koska ne seitsemän pitkäistä olit puhuneet heidän äänensä/ ja tahdoin minä ne kirjoittaa. Ja minä kuulin yhden äänen taiwaasta sanowan minulle/ Insiglitse mitä ne seitsemän pitkäistä puhuit ja älä niitä kirjoita.)

4. Καὶ ὅτε ἐλάλησαν αἱ ἑπτὰ βρονταί, ἔμελλον γράφειν· καὶ ἤκουσα φωνὴν ἐκ τοῦ οὐρανοῦ λέγουσαν· Σφράγισον ἃ ἐλάλησαν αἱ ἑπτὰ βρονταί, καὶ μὴ αὐτὰ γράψῃς.

4. και οτε ελαλησαν αι επτα βρονται τας φωνας εαυτων εμελλον γραφειν και ηκουσα φωνην εκ του ουρανου λεγουσαν μοι σφραγισον α ελαλησαν αι επτα βρονται και μη ταυτα γραψης 4. kai ote elalesan ai epta βrontai tas fonas eaυton emellon grafein kai ekoυsa fonen ek toυ oυranoυ legoυsan moi sfragison a elalesan ai epta βrontai kai me taυta grapses

4 And when the seven thunders spoke (their voices), I was about to write and I heard a voice from heaven saying, Seal up the things which the seven thunders spoke and do not write them.

4. And when the seven thunders had uttered their voices, I was about to write: and I heard a voice from heaven saying unto me, Seal up those things which the seven thunders uttered, and write them not.

4. Og der de syv Tordener havde talet deres Røster, vilde jeg til at skrive; og jeg hørte en Røst fra Himmelen, som sagde til mig: forsegl, hvad de syv Tordener talede, men nedskriv det ikke.

4. Och då de sju tordöner talat hade sina röster, ville jag skrifvit dem; då hörde jag ena röst af himmelen säga till mig: Besegla det de sju tordöner talat hafva, och skrif det intet.

4. Ja kui need seitse pitkist ommad heäled said räkinud, tahtsin ma kirjotada: ja ma kuulsin ühhe peäle taewast mulle ütlewad: Panne pitseriga kinni, mis need seitse pitkist on räkinud, ja ärra kirjota sedda mitte.

4. Septyniems griaustiniams prabilus savais balsais, puoliausi rašyti, bet išgirdau iš dangaus balsą, sakantį man: ‘‘Užantspauduok, ką pasakė septyni griaustiniai, ir to nerašyk!’‘

4. Und da die sieben Donner ihre Stimmen geredet hatten, wollte ich sie schreiben. Da hörte ich eine Stimme vom Himmel sagen zu mir: Versiegle, was die sieben Donner geredet haben; schreibe es nicht!

4. Et quand les sept tonnerres eurent fait entendre leurs voix, j'allais écrire; et j'entendis du ciel une voix qui me disait: Scelle les choses que les sept tonnerres ont dites, et ne les écris point.

4. Y cuando los siete truenos hubieron hablado sus voces, yo las iba a escribir; y oí una voz del cielo, que me decía: Sella las cosas que los siete truenos han hablado, y no las escribas.

4 En toen de zeven donderslagen hun stemmen gesproken hadden, zo zou ik ze geschreven hebben; en ik hoorde een stem uit den hemel, die tot mij zeide: Verzegel hetgeen de zeven donderslagen gesproken hebben, en schrijf dat niet.

4. A gdy odmówiło siedm gromów głosy swoje, miałem pisać; alem usłyszał głos z nieba, mówiący do mnie: Zapieczętuj to, co mówiło siedm gromów, a nie pisz tego.

4. És mikor a hét mennydörgés megszólaltatta az ő szavát, le akarám írni; és az égből szózatot hallék, a mely ezt mondá nékem: Pecsételd be, [1†] a miket a hét mennydörgés szóla, és azokat meg ne írd.

4 И когда семь громов проговорили голосами своими, я хотел было писать; но услышал голос с неба, говорящий мне: скрой, что говорили семь громов, и не пиши сего.

4. І коли промовили сїм громів своїми голосами, хотїв я писати; і почув я голос з неба, що глаголав менї: Запечатай, що промовили сїм громів, і не пиши сього.

5 Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

5 Ja enkeli, jonka näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti [oikean] kätensä taivasta kohti

5. Ja enkelin, jonka minä meren päällä ja maan päällä näin seisovan, nosti kätensä taivaasen päin,

5. Ja se Engeli jonga minä meren päällä ja maan päällä näin seisowan nosti kätens Taiwasen päin:

5. Ja se Engeli ionga mine näin seisouan Meren päle ia Maa' päle/ ylesnosti Käde's Taiuan pein/ (Ja se enkeli jonka minä näin seisowan meren päälle ja maan päälle/ ylös nosti kätensä taiwaan päin/)

5. Καὶ ὁ ἄγγελος, ὃν εἶδον ἑστῶτα ἐπὶ τῆς θαλάσσης καὶ ἐπὶ τῆς γῆς, ἦρε τὴν χεῖρα αὐτοῦ τὴν δεξιὰν εἰς τὸν οὐρανὸν

5. και ο αγγελος ον ειδον εστωτα επι της θαλασσης και επι της γης ηρεν την χειρα αυτου εις τον ουρανον 5. kai o aggelos on eidon estota epi tes thalasses kai epi tes ges eren ten cheira aυtoυ eis ton oυranon

5 And the messenger whom I saw standing upon the sea and upon the earth lifted up his right hand to the heaven,

5. And the angel which I saw stand upon the sea and upon the earth lifted up his hand to heaven,

5. Og Englen, som jeg saae staae paa havet og paa Jorden, opløftede sin Haand til Himmelen

5. Och Ängelen, som jag såg stå på hafvet och på jordene, hof sina hand upp till himmelen,

5. Ja se ingel, kedda ma näggin seiswad merre ja Ma peäl, töstis omma kät ülles taewa pole,

5. O angelas, kurį mačiau stovint ant jūros ir ant sausumos, pakėlė savo ranką į dangų

5. Und der Engel, den ich sah stehen auf dem Meer und der Erde, hob seine Hand gen Himmel

5. Et l'ange que j'avais vu se tenir sur la mer et sur la terre, leva sa main vers le ciel,

5. Y el ángel que yo ví estar en pié sobre la mar, y sobre la tierra, levantó su mano al cielo,

5 En de engel, dien ik zag staan op de zee, en op de aarde, hief zijn hand op naar den hemel.

5. Tedy Anioł, któregom widział stojącego na morzu i na ziemi, podniósł rękę swoję ku niebu,

5. És az angyal, a kit láték állani a tengeren és a földön, felemelé kezét az [2†] égre,

5 И Ангел, которого я видел стоящим на море и на земле, поднял руку свою к небу

5. І ангел, котрого я бачив, що стояв на морі і на землї, зняв руку свою до неба,

6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

6 ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää iäisesti*, Hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei aikaa ole enää oleva,

6. Ja vannoi sen kautta, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen, joka taivaan luonut oli ja ne, mitkä siinä on, ja maan ja ne, mitkä siinä on, ja meren ja ne, mitkä siinä on, ettei silleen aikaa enempi oleman pidä:

6. Ja wannoi ijancaickisest ijancaickiseen eläwäisen cautta sen joca Taiwan luonut oli ja ne cuin sijnä on: ja maan ja ne cuin sijnä on: ja meren ja ne cuin sijnä on ettei sillen aica enämbi oleman pidä.

6. ia wannoi se' Eleueisen ija'caikisesta ijancaikisehen päle/ sen ioca Taiuan oli loonut ia ne mite henese ouat/ Ja Man ia ne mite henese ouat Ja Meren/ ia mite henese ouat/ ettei sille' Aica enembe oleman pidhe/ (ja wannoi sen eläwäisen iankaikkisesta iankaikkisehen päälle/ sen joka taiwaan oli luonut ja mitä hänessä owat/ Ja maan ja ne mitä hänessä owat. Ja meren/ ja mitä hänessä owat/ ettei sillen aika enempi oleman pidä/)

6. καὶ ὤμοσεν ἐν τῷ ζῶντι εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων, ὃς ἔκτισε τὸν οὐρανὸν καὶ τὰ ἐν αὐτῷ καὶ τὴν γῆν καὶ τὰ ἐν αὐτῇ καὶ τὴν θάλασσαν καὶ τὰ ἐν αὐτῇ, ὅτι χρόνος οὐκέτι ἔσται,

6. και ωμοσεν εν τω ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων ος εκτισεν τον ουρανον και τα εν αυτω και την γην και τα εν αυτη και την θαλασσαν και τα εν αυτη οτι χρονος ουκ εσται ετι 6. kai omosen en to zonti eis toυs aionas ton aionon os ektisen ton oυranon kai ta en aυto kai ten gen kai ta en aυte kai ten thalassan kai ta en aυte oti chronos oυk estai eti

6 and had sworn by the one who lives forevermore, who created the heaven and the things in it and the earth and the things in it and the sea and the things in it– that time will be no longer (delay).

6. And sware by him that liveth for ever and ever, who created heaven, and the things that therein are, and the earth, and the things that therein are, and the sea, and the things which are therein, that there should be time no longer:

6. og svoer ved den, som lever i al Evighed, som skabte Himmelen og hvad derudi er, og Jorden og hvad derudi er, og Havet og hvad derudi er, at der ikke mere skal gives Tid;

6. Och svor vid honom, som lefver ifrån evighet till evighet, den der himmelen skapat hafver och hvad deruti är, och jordena och hvad deruti är, och hafvet och hvad deruti är, att ingen tid skall vara mer.

6. Ja wandus selle jures, kes ellab iggaweste iggawesseks aiaks, kes on lonud taewast, ja mis seäl sees, ja maad, ja mis seäl sees, ja merd, ja mis seäl sees, et ei pea teps aega ollema;

6. ir prisiekė Gyvenančiuoju per amžių amžius, kuris sutvėrė dangų ir visa, kas jame, žemę ir visa, kas joje, bei jūrą ir visa, kas joje,­kad laiko daugiau nebebus,

6. und schwur bei dem Lebendigen von Ewigkeit zu Ewigkeit, der den Himmel geschaffen hat und was darin ist, und die Erde und was darin ist, und das Meer und was darin ist, daß hinfort keine Zeit mehr sein soll;

6. Et jura par celui qui vit aux siècles des siècles, qui a créé le ciel et les choses qui y sont, la terre et les choses qui y sont, et la mer et les choses qui y sont, qu'il n'y aurait plus de temps,

6. Y juró por el que vive para siempre jamás, que ha creado el cielo, y las cosas que en él están, y la tierra, y las cosas que en ella están, y la mar, y las cosas que en ella están, que el tiempo no será más:

6 En hij zwoer bij Dien, Die leeft in alle eeuwigheid, Die den hemel geschapen heeft en hetgeen daarin is, en de aarde en hetgeen daarin is, en de zee en hetgeen daarin is, dat er geen tijd meer zal zijn;

6. I przysiągł przez Żyjącego na wieki wieków, który stworzył niebo i to, co w niem jest, i ziemię, i to, co na niej jest, i morze, i to, co w niem jest, że czasu już nie będzie.

6. És megesküvék arra, a ki örökkön örökké él, a ki teremtette az eget és a benne valókat, és a földet és a benne valókat, és a tengert és a benne valókat, hogy idő többé nem lészen:

6 и клялся Живущим во веки веков, Который сотворил небо и все, что на нем, землю и все, что наней, и море и все, что в нем, что времени уже не будет;

6. і покляв ся Живучим по вічні віки, котрий створив небо, і що в ньому, та землю, і що на нїй, та море, і що в ньому: Що вже не буде часу;

7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

7 vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kun hän puhaltaa pasuunaan, käy myös Jumalan salaisuus täytäntöön, niin kuin Hän on ilosanomana julistanut palvelijoilleen profeetoille.

7. Vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kuin hän rupee basunalla soittamaan, niin pitää Jumalan salaisuus täytettämän, niinkuin hän on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.

7. Waan sen seidzemennen Engelin änen päiwänä: cosca hän rupe Basunalla soittaman nijn pitä Jumalan salaisuden täytettämän nijncuin hän on palweliains ja Prophetains cautta ilmoittanut.

7. Waan sen seitzemennen Engelin änen Peiuene/ coska he' rupe Basunalla soittaman/ nin pite Jumalan Salaudhe' teuteteme'/ Ninquin hen on ilmoitanut palueliains ia Prophetains cautta. (Waan sen seitsemännen enkelin äänen päiwänä/ koska hän rupee pasuunalla soittaman/ niin pitää Jumalan salauden täytettämän/ Niinkuin hän on ilmoittanut palwelijainsa ja profeettainsa kautta.)

7. ἀλλ’ ἐν ταῖς ἡμέραις τῆς φωνῆς τοῦ ἑβδόμου ἀγγέλου, ὅταν μέλλῃ σαλπίζειν, καὶ ἐτελέσθη τὸ μυστήριον τοῦ Θεοῦ, ὡς εὐηγγέλισε τοὺς δούλους αὐτοῦ τοὺς προφήτας.

7. αλλα εν ταις ημεραις της φωνης του εβδομου αγγελου οταν μελλη σαλπιζειν και τελεσθη το μυστηριον του θεου ως ευηγγελισεν τοις εαυτου δουλοις τοις προφηταις 7. alla en tais emerais tes fones toυ eβdomoυ aggeloυ otan melle salpizein kai telesthe to mυsterion toυ theoυ os eυeggelisen tois eaυtoυ doυlois tois profetais

7 But in the days of the voice of the seventh messenger, whenever he is about to sound, and the mystery of God was completed, as he proclaimed the good-news to his bondservants, the prophets.

7. But in the days of the voice of the seventh angel, when he shall begin to sound, the mystery of God should be finished, as he hath declared to his servants the prophets.

7. men i de Dage, da den syvende Engels Røst skal høres, skal Guds skjulte Raad fuldkommes, som han har forkyndet sine Tjenere, Propheterne.

7. Utan i de dagar, då den sjunde Ängelens röst höres, då han varder basunandes; då skall Guds hemlighet fullkomnad varda, såsom han förkunnat hade genom sina tjenare Propheterna.

7. Waid seitsme ingli heäle päiwil, kui ta wöttab passunat aiada, siis peab Jummala sallaja-assi otsa sama, nenda kui ta on se röömsa sannume kulutanud prohwetidele, omma sullastele.

7. bet septintojo angelo trimitavimo dienomis bus baigta Dievo paslaptis, kaip Jis yra paskelbęs Gerąją naujieną savo tarnams pranašams.

7. sondern in den Tagen der Stimme des siebenten Engels, wenn er posaunen wird, soll vollendet werden das Geheimnis Gottes, wie er hat verkündigt seinen Knechten, den Propheten.

7. Mais qu'aux jours où le septième ange ferait entendre sa voix, quand il sonnerait de la trompette, le mystère de Dieu s'accomplirait, comme il l'avait déclaré à ses serviteurs, les prophètes.

7. Pero que en los dias de la voz del séptimo ángel, cuando él comenzare a tocar la trompeta, el misterio de Dios será consumado, como él lo evangelizó a sus siervos los profetas.

7 Maar in de dagen der stem des zevenden engels, wanneer hij bazuinen zal, zo zal de verborgenheid Gods vervuld worden, gelijk Hij Zijn dienstknechten, den profeten, verkondigd heeft.

7. Ale we dni głosu Anioła siódmego, gdy będzie trąbił, dokona się tajemnica Boża, jako opowiedział sługom swoim prorokom.

7. Hanem a hetedik angyal szavának napjaiban, mikor trombitálni kezd, akkor elvégeztetik az Istennek titka, a mint megmondotta az ő szolgáinak a prófétáknak.

7 но в те дни, когда возгласит седьмой Ангел, когда он вострубит, совершится тайна Божия, как Он благовествовал рабам Своим пророкам.

7. тільки в днї голосу семого ангела коли буде трубити, скінчить ся і тайна Божа, як благовістив слугам своїм пророкам.

8 Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä".

8 *Ääni, jonka olin kuullut taivaasta, puhui taas minulle ja sanoi: "Mene ja ota avattu kirjanen, joka on meren päällä ja maan päällä seisovan enkelin kädessä."

8. Ja ääni, jonka minä kuulin taivaasta, puhui taas minun kanssani ja sanoi: mene ja ota avoin kirja enkelin kädestä, joka meren ja maan päällä seisoo.

8. Ja minä cuulin taas änen Taiwast minun cansani puhuwan ja sanowan: mene ja ota se awojoin Kirja Engelin kädestä joca meren ja maan päällä seiso.

8. Ja mine cwlin taas yden änen Taiuasta minun cansani puhuuan/ ia sanouan/ Mene ia ota se auoin Kiriainen Engelin Kädheste/ ioca seisopi Meren ia Maan päle. (Ja minä kuulin taas yhden äänen taiwaasta minun kanssani puhuwan/ ja sanowan/ Mene ja ota se awoin kirjanen enkelin kädestä/ joka seisoopi meren ja maan päälle.)

8. Καὶ ἡ φωνὴ ἣν ἤκουσα ἐκ τοῦ οὐρανοῦ, πάλιν λαλοῦσα μετ’ ἐμοῦ καὶ λέγουσα· Ὕπαγε λάβε τὸ βιβλιδάριον τὸ ἀνεῳγμένον ἐν τῇ χειρὶ τοῦ ἀγγέλου τοῦ ἑστῶτος ἐπὶ τῆς θαλάσσης καὶ ἐπὶ τῆς γῆς.

8. και η φωνη ην ηκουσα εκ του ουρανου παλιν λαλουσα μετ εμου και λεγουσα υπαγε λαβε το βιβλαριδιον το ηνεωγμενον εν τη χειρι αγγελου του εστωτος επι της θαλασσης και επι της γης 8. kai e fone en ekoυsa ek toυ oυranoυ palin laloυsa met emoυ kai legoυsa υpage laβe to βiβlaridion to eneogmenon en te cheiri aggeloυ toυ estotos epi tes thalasses kai epi tes ges

8 And the voice which I heard from heaven, (I heard it) again speaking with me and saying, Go, take the book which has been opened in the hand of the messenger who is standing upon the sea and upon the earth.

8. And the voice which I heard from heaven spake unto me again, and said, Go and take the little book which is open in the hand of the angel which standeth upon the sea and upon the earth.

8. Og den Røst, som jeg havde hørt fra Himmelen, talede atter med mig og sagde: gak hen, tag den liden Bog, som er opladt i Engelens Haand, der staaer paa Havet og paa Jorden.

8. Och jag hörde åter ena röst af himmelen tala med mig, och säga: Gack, och tag den öppna bokena af Ängelens hand, som står på hafvet och på jordene.

8. Ja se heäl, mis ma taewast kuulsin, räkis jälle minnoga ja ütles: Minne, wötta se ramatoke, mis lahti tehtud on selle ingli käes, kes merre peäl ja Ma peäl seisab.

8. Tuomet balsas, kurį girdėjau iš dangaus, vėl ėmė kalbėti man ir tarė: ‘‘Eik, paimk atvyniotą knygelę iš angelo rankos, stovinčio ant jūros ir sausumos’‘.

8. Und ich hörte eine Stimme vom Himmel abermals mit mir reden und sagen: Gehe hin, nimm das offene Büchlein von der Hand des Engels, der auf dem Meer und der Erde steht!

8. Et la voix que j'avais entendue du ciel, me parla de nouveau, et me dit: Va, prends le petit livre ouvert dans la main de l'ange, qui se tient sur la mer, et sur la terre.

8. Y oí la voz del cielo que hablaba conmigo otra vez, y que decía: Anda, y toma el librito abierto de la mano del ángel, que está sobre la mar, y sobre la tierra.

8 En de stem, die ik gehoord had uit den hemel, sprak wederom met mij, en zeide: Ga henen, neem het boeksken, dat geopend en in de hand des engels is, die op de zee en op de aarde staat.

8. A głos, którym słyszał z nieba, zasię mówił ze mną i rzekł: Idź, a weźmij te książeczki otworzone z ręki Anioła stojącego na morzu i na ziemi.

8. És a szózat, a melyet hallottam az égből, ismét szóla nékem, és monda: Menj el, és vedd el azt a nyitott könyvecskét, [3†] mely a tengeren és a földön álló angyal kezében van.

8 И голос, который я слышал с неба, опять стал говорить со мною, и сказал: пойди, возьми раскрытую книжку из руки Ангела, стоящего на море и на земле.

8. І голос, що я чув його з неба, знов розмовляв зо мною, і глаголав: Іди, візьми книжку розгорнуту з руки ангела, що стоїть на морю, і на землї.

9 Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja".

9 Niin menin enkelin luo ja *sanoin hänelle: "Anna minulle kirjanen." Hän sanoi minulle: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsaasi, mutta suussasi se on makea kuin hunaja."

9. Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin: anna kirja minulle. Ja hän sanoi minulle: ota ja syö se! ja se on karvasteleva sinun vatsassas, vaan sinun suussas pitää sen oleman makian niinkuin hunaja.

9. Ja minä menin Engelin tygö ja sanoin: anna se Kirja minulle: ja hän sanoi minulle: ota ja syö ja se on carwastelewa sinun wadzasas waan sinun suusas pitä hänen makian nijncuin hunajan oleman.

9. Ja mine menin Engelin tyge ia sanoin/ Anna minulle se kiria/ ia hen sanoi minulle/ ota ia sö yles ia sen pite caruasteleman sinun Watzas/ waan sinun Suusas henen pite oleman makean ninquin Hunaian. (Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin/ Anna minulle se kirja/ ja hän sanoi minulle/ ota ja syö ylös ja sen pitää karwasteleman sinun watsassa/ waan sinun suussasi hänen pitää oleman makean niinkuin hunajan.)

9. καὶ ἀπῆλθα πρὸς τὸν ἄγγελον, λέγων αὐτῷ δοῦναί μοι τὸ βιβλιδάριον. καὶ λέγει μοι· Λάβε καὶ κατάφαγε αὐτό, καὶ πικρανεῖ σου τὴν κοιλίαν, ἀλλ’ ἐν τῷ στόματί σου ἔσται γλυκὺ ὡς μέλι.

9. και απηλθον προς τον αγγελον λεγων αυτω δος μοι το βιβλαριδιον και λεγει μοι λαβε και καταφαγε αυτο και πικρανει σου την κοιλιαν αλλ εν τω στοματι σου εσται γλυκυ ως μελι 9. kai apelthon pros ton aggelon legon aυto dos moi to βiβlaridion kai legei moi laβe kai katafage aυto kai pikranei soυ ten koilian all en to stomati soυ estai glυkυ os meli

9 And I went to the messenger, telling him to give me the book. And he says to me, Take it and devour it, and it will make your belly bitter, but it will be sweet like honey in your mouth.

9. And I went unto the angel, and said unto him, Give me the little book. And he said unto me, Take it, and eat it up; and it shall make thy belly bitter, but it shall be in thy mouth sweet as honey.

9. Og jeg gik hen til Engelen og sagde til ham: giv mig den liden Bog. Og han sagde til mig: tag og nedsvælg den! og den skal smerte i dit Liv, men i din Mund skal den være sød som Honning.

9. Och jag gick till Ängelen, och sade till honom: Få mig bokena; och han sade till mig: Tag, och ät upp henne, och hon skall rifva dig i buken; men i din mun skall hon vara söt som hannog.

9. Ja ma läksin se ingli jure, ja ütlesin temmale: Anna mulle se ramatoke; ja ta ütles mo wasto: Wötta ja sö sedda ärra, ja se peab so köhtus wihha, agga so suus maggus ollema kui messi.

9. Aš nuėjau pas angelą ir paprašiau, kad duotų man knygelę. O jis man tarė: ‘‘Imk ir suvalgyk ją! Ji bus karti viduriuose, bet burnoje ji bus saldi kaip medus’‘.

9. Und ich ging hin zu dem Engel und sprach zu ihm: Gib mir das Büchlein! Und er sprach zu mir: Nimm hin und verschling es! und es wird dich im Bauch grimmen; aber in deinem Munde wird's süß sein wie Honig.

9. J'allai vers l'ange, et lui dis: Donne-moi le petit livre; et il me dit: Prends-le et le dévore; il remplira tes entrailles d'amertume; mais dans ta bouche, il sera doux comme du miel.

9. Y fuí al ángel, diciéndole que me diese el librico; y él me dijo: Tómalo, y devóralo, y él te hará amargar tu vientre; empero en tu boca será dulce como la miel.

9 En ik ging henen tot den engel, zeggende tot hem: Geef mij dat boeksken. En hij zeide tot mij: Neem dat en eet het op; en het zal uw buik bitter maken, maar in uw mond zal het zoet zijn als honig.

9. I szedłem do Anioła, i rzekłem mu: Daj mi te książeczki. I rzekł mi: Weźmij, a zjedz je, a uczynią gorzkość w brzuchu twoim; ale w ustach twoich słodkie będą jako miód.

9. Elmenék azért az angyalhoz, mondván néki: Add nékem a könyvecskét. És monda nékem: Vedd el és edd meg; és [4†] megkeseríti a te gyomrodat, de a te szádban édes lesz, mint a méz.

9 И я пошел к Ангелу, и сказал ему: даймне книжку. Он сказал мне: возьми и съешь ее; она будет горька во чреве твоем, но в устах твоих будет сладка, как мед.

9. І я пійшов до ангела, кажучи йому: Дай менї книгу. І рече він менї: Возьми і з'їж її; і буде вона гірка в животї твоїм, а в устах твоїх буде солодка, як мед.

10 Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.

10 Niin otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen. Ja se oli suussani makea kuin hunaja, mutta sen syötyäni vatsaani karvasteli.

10. Ja minä otin kirjan enkelin kädestä ja söin sen, ja se oli makia minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä sen syönyt olin, karvasteli se minun vatsassani.

10. Ja minä otin sen Kirjan Engelin kädestä ja söin ja se oli makia minun suusani nijncuin hunaja. Ja cuin minä sen syönyt olin carwasteli se minun wadzasani.

10. Ja mine otin sen Kiriaisen Engelin Kädeste/ ia sen ylessöin/ ia se oli makea minun Suusani ninquin Hunaia. Ja quin mine olin sen ylessönyt/ caruasteli se minun Watzani. (Ja minä otin sen kirjasen enkelin kädestä/ ja sen ylös söin/ ja se oli makea minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä olin sen ylös syönyt/ karwasteli se minun watsaani.)

10. καὶ ἔλαβον τὸ βιβλίον ἐκ τῆς χειρὸς τοῦ ἀγγέλου καὶ κατέφαγον αὐτό, καὶ ἦν ἐν τῷ στόματί μου ὡς μέλι γλυκύ· καὶ ὅτε ἔφαγον αὐτό, ἐπικράνθη ἡ κοιλία μου.

10. και ελαβον το βιβλαριδιον εκ της χειρος του αγγελου και κατεφαγον αυτο και ην εν τω στοματι μου ως μελι γλυκυ και οτε εφαγον αυτο επικρανθη η κοιλια μου 10. kai elaβon to βiβlaridion ek tes cheiros toυ aggeloυ kai katefagon aυto kai en en to stomati moυ os meli glυkυ kai ote efagon aυto epikranthe e koilia moυ

10 And I took the book out of the messenger’s hand and devoured it, and it was sweet as honey in my mouth and when I ate it, my belly was made bitter.

10. And I took the little book out of the angel's hand, and ate it up; and it was in my mouth sweet as honey: and as soon as I had eaten it, my belly was bitter.

10. Og jeg tog den liden Bog af Engelens Haand og nedsvælgede den: og den var i min Mund sød som Honning, men der jeg havde svælget den, følede jeg Smerte i mit Liv.

10. Och jag tog bokena af Ängelens hand, och åt henne upp, och hon vardt i min mun söt som hannog; och då jag hade ätit henne, ref hon mig i buken.

10. Ja ma wötsin sedda ramatokest ingli käest, ja söin sedda ärra, ja se olli minno suus maggus otsego messi, ja kui ma sedda sain sönud, olli se wihha mo köhtus:

10. Ir aš paėmiau knygelę iš angelo rankos ir ją suvalgiau. Ji buvo mano burnoje saldi tarytum medus, bet kai prarijau, mano viduriuose ji apkarto.

10. Und ich nahm das Büchlein von der Hand des Engels und verschlang es, und es war süß in meinem Munde wie Honig; und da ich's gegessen hatte, grimmte mich's im Bauch.

10. Et je pris le petit livre de la main de l'ange, et le dévorai; et il fut doux dans ma bouche comme du miel, mais quand je l'eus avalé, mes entrailles furent remplies d'amertume.

10. Y tomé el librico de la mano del ángel, y lo devoré; y era dulce en mi boca como la miel; y después que lo hube comido, fué amargo mi vientre.

10 En ik nam dat boeksken uit de hand des engels, en ik at dat op; en het was in mijn mond zoet als honig, en als ik het gegeten had, werd mijn buik bitter.

10. I wziąłem książeczki z ręki Anioła i zjadłem je, a były w ustach moich słodkie jako miód; ale gdym je zjadł, gorzko było w brzuchu moim.

10. Elvevém azért a könyvecskét az angyal kezéből, és megevém azt; és az én számban olyan édes vala mint a méz; és mikor megettem azt, megkeseredék az én gyomrom.

10 И взял я книжку из руки Ангела, и съел ее; и она в устах моих была сладка, как мед; когда же съел ее, то горько стало во чреве моем.

10. І приняв я книжку з руки ангела, і з'їв її; і була вона в устах моїх, як мед солодка; і коли з'їв її, то стало гірко в животї моїм.

11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".

11 Ja *hän sanoi minulle*: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansakunnista ja kielistä ja kuninkaista."

11. Ja hän sanoi minulle: taas tulee sinun propheteerata kansoille, ja pakanoille, ja kielille, ja monelle kuninkaalle.

11. Ja hän sanoi minulle: taas tule sinun propheterata Canssoille ja pacanoille ja kielille ja monelle Cuningalle.

11. Ja hen sanoi minulle/ taas sinun tule Propheterata Canssoille/ ia Pacanoille/ ia Kielille/ ia monille Kuningaille. (Ja hän sanoi minulle/ taas sinun tulee propheteerata kansoille/ ja pakanoille/ ja kielille/ ja monille kuninkaille.)

11. καὶ λέγουσί μοι· Δεῖ σε πάλιν προφητεῦσαι ἐπὶ λαοῖς καὶ ἔθνεσι καὶ γλώσσαις καὶ βασιλεῦσι πολλοῖς.

11. και λεγει μοι δει σε παλιν προφητευσαι επι λαοις και εθνεσιν και γλωσσαις και βασιλευσιν πολλοις 11. kai legei moi dei se palin profeteυsai epi laois kai ethnesin kai glossais kai βasileυsin pollois

11 And they are saying to me, It is essential for you to prophesy again over many peoples and nations and languages and many kings.

11. And he said unto me, Thou must prophesy again before many peoples, and nations, and tongues, and kings.

11. Og han sagde til mig: det bør dig atter prophetere imod Folk og Hedninger og Tungemaal og mange Konger.

11. Och han sade till mig: Du måste åter prophetera folkom, Hedningom, och tungomålom, och mångom Konungom.

11. Ja ta ütles mulle: Sa pead jälle prohweti wisil räkima mitme rahwale, ja pagganale, ja mitme kelele ja kunningale.

11. Ir jis pasakė man: ‘‘Tu turi vėl pranašauti apie daugelį žmonių, tautų, kalbų ir karalių’‘.

11. Und er sprach zu mir: Du mußt abermals weissagen von Völkern und Heiden und Sprachen und vielen Königen.

11. Alors il me dit: Il faut que tu prophétises encore, sur un grand nombre de peuples, et de nations, et de langues, et de rois.

11. Y él me dijo: Necesario es que otra vez profetices a muchos pueblos, y naciones, y lenguas, y reyes.

11 En hij zeide tot mij: Gij moet wederom profeteren voor vele volken, en natien, en talen, en koningen.

11. I rzekł mi: Musisz zasię prorokować przed wielą ludzi i narodów, i języków, i królów.

11. És monda nékem: Ismét prófétálnod kell néked sok népek és nemzetek, és nyelvek és királyok felől.

11 И сказал он мне: тебе надлежит опять пророчествовать о народах и племенах, и языках и царях многих.

11. І рече менї: Мусиш ти знов пророкувати про люде, і народи, і язики, і царі многі.