Juditin kirja
2446
kanssamme, ja hän tekee vielä
voimallisia tekoja Israelissa ja
osoittaa väkevyytensä meidän
vihollisiamme vastaan, niinkuin
hän tänäkin päivänä on tehnyt."
12. Ja kun kaupungin miehet
kuulivat hänen äänensä, riensivät
he nopeasti alas kaupunkinsa
portille ja kutsuivat kokoon kau-
pungin vanhimmat.
13. Ja kaikki nuorimmasta van-
himpaan saakka kokoontuivat
nopeasti sinne, sillä he eivät ol-
leet uskoneet hänen tulevan. Ja
he aukaisivat portin ja ottivat
heidät vastaan. Sitten he sytytti-
vät tulen valaisemaan ja ympä-
röivät heidät.
14. Mutta Juudit sanoi heille
suurella äänellä: "Ylistäkää, ylis-
täkää Jumalaa! Ylistäkää Juma-
laa, joka ei ole kääntänyt lau-
peuttansa pois Israelin huonees-
ta, vaan on murskannut meidän
vihollisemme minun käteni kautta
tänä yönä."
15. Ja hän otti pään laukusta,
näytti sitä ja sanoi heille: "Tässä
on Holoferneen, Assurin sotajou-
kon ylipäälikön. pää. ja tässä on
kärpäsverkko, jonka alla hän
makasi juovuspäissään. Herra löi
hänet naisen kädellä.
16. Niin totta kuin Herra elää,
hän, joka on ollut minun varje-
lukseni sillä tiellä, jota olen kul-
kenut: minun kasvoni ovat vietel-
leet Holoferneen hänen tuhok-
sensa, mutta syntiä hän ei teh-
nyt minun kanssani, niin että
olisi minut saastuttanut ja hä-
väissyt."
17. Ja kaikki kansa hämmästyi
suuresti, ja he kumartuivat ja
rukoilivat Jumalaa ja lausuivat
yhdestä suusta: "Ylistetty ole si-
nä, meidän Jumalamme, joka
tänä päivänä olet tuhonnut mei-
dän vihollisemme".
18. Ja Osias sanoi Juuditille:
"Jumalan, Korkeimman, siunaus
sinulle, tyttäreni, suurempi kuin
kenellekään naiselle maan pääl-
lä! Ja ylistetty olkoon Herra,
Jumala, taivaan ja maan luoja,
joka on ohjannut sinut murs-
kaamaan vihollistemme päämie-
hen pään.
19. Sillä se toivo, mikä sinulla
oli, ei milloinkaan unhotu niiden
ihmisten sydämestä, jotka muis-
tavat Jumalan voiman.
20. Antakoon Jumala tämän tul-
la sinulle iankaikkiseksi kunniak-
