Viisauden kirja
2454
maa, älkääkä vetäkö päällenne
turmiota kättenne teoilla.
13. Sillä ei Jumala ole tehnyt
kuolemaa, eikä hän iloitse elävi-
en perikadosta.
14. Sillä hän on luonut kaiken,
että se olisi, ja mitä maailmaan
on luotu, se palvelee elämää; ei
ole siinä turmion myrkkyä, eikä
tuonelalla ole valtaa maan pääl-
lä.
15. Sillä vanhurskaus on kuole-
maton. Mutta jumalattomat kut-
suvat kuoleman tykönsä teoil-
laan ja sanoillaan, pitävät sitä
ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä.
He ovat tehneet liiton sen kans-
sa, koska ansaitsevat joutua sen
omiksi.
2 luku
Jumalattomien väärät ajatukset
elämästä ja kuolemasta. Heidän
kiukkunsa vanhurskaita vastaan.
1. Sillä he sanovat sydämes-
sään, päätellen nurjasti: "Lyhyt
ja surkea on meidän elämämme;
eikä ole parannuskeinoa ihmisen
kuolemaa vastaan, ei tunneta
sitä, joka tuonelasta päästää.
2. Sillä sattumasta me olemme
syntyneet, ja tämän elämän jäl-
keen me olemme niinkuin meitä
ei olisi ollutkaan. Sillä savua on
henkäys meidän sieraimissamme,
ja ajatus on kipinä meidän sy-
dämemme sykinnässä.
3. Kun se on sammunut, rauke-
aa ruumis tuhaksi, ja henki haih-
tuu niinkuin kevyt ilma.
4. Ja meidän nimemme unhottuu
aikaa myöten, eikä kukaan muis-
ta meidän tekojamme; meidän
elämämme katoaa niinkuin pilven
jäljet, se hälvenee niinkuin sumu,
jonka auringon säteet karkoitta-
vat ja joka vaipuu maahan sen
lämmöstä.
5. Sillä meidän elämämme on
varjo, joka menee ohitse, ja kun
loppumme on tullut ei palautus-
ta enää ole; sillä siihen on pai-
nettu sinetti, eikä kukaan sitä
muuta.
6. Tulkaa siis ja nauttikaamme
sitä hyvää, mikä saatavissa on,
käyttäkäämme kiiruusti hyväk-
semme maailmaa niinkuin nuo-
ruuden päivinä.
7. Täyttäkäämme itsemme jalolla
viinillä ja voiteilla, älköönkä ke-
vään kukka menkö ohitsemme.
