Juditin kirja
2436
kautta.
34. Mutta älkää tiedustelko, mitä
aion tehdä, sillä en sano sitä
teille, ennenkuin työni on suori-
tettu loppuun."
35. Niin Osias ja johtajat sanoi-
vat hänelle: "Mene rauhassa,
Herra Jumala käyköön sinun
edelläsi kostamaan vihollisillem-
me".
36. Sitten he palasivat takaisin
majasta ja menivät asemilleen.
9 luku
Juuditin rukous.
1. Mutta Juudit lankesi kasvoil-
leen maahan, sirotti tuhkaa
päänsä päälle ja riisui yltään
säkkipuvun, johon hän oli pukeu-
tuneena. Juuri silloin uhrattiin
Jerusalemissa Jumalan huonees-
sa sen illan suitsutusuhri. Ja
Juudit huusi suurella äänellä
avuksi Herraa ja sanoi:
2. "Herra, minun isäni Simeonin
Jumala, hänen, jonka käteen si-
nä annoit miekan, että hän kos-
taisi muukalaisille, jotka riisuivat
neitsyen sylin tehdäkseen hänel-
le väkivaltaa ja paljastivat hänen
lanteensa häväistykselle ja hä-
peällisesti saastuttivat hänen
kohtunsa! Sinähän olit sanonut:
'Ei näin saa tehdä'. Mutta he te-
kivät kuitenkin.
3. Sentähden sinä annoit heidän
päämiehensä surman omiksi ja
vuoteen, joka häpesi heidän pe-
tollista irstailuaan, sinä annoit
tahraantua vereen; sinä löit pal-
velijat yhdessä valtiaiden kanssa,
löit valtiaat valtaistuimiltaan.
4. Ja sinä annoit heidän vai-
monsa ryöstösaaliiksi ja heidän
tyttärensä vankeuteen; kaiken
saaliin jaettavaksi poikiesi kes-
ken, joita sinä rakastat. Sillä he
kiivailivat suuresti sinun puoles-
tasi ja kauhistuivat oman veren-
sä saastutusta ja huusivat sinua
avuksensa. Jumala, minun Juma-
lani, kuule minua, leskivaimoa!
5. Sillä sinä olet tehnyt, mitä
ennen niitä oli, ne ja niiden jäl-
keiset asiat; nykyiset ja tulevai-
set sinä olet aivoitellut. Ja min-
kä sinä aivoittelit, se tapahtui,
6. ja mitkä sinä olit päättänyt,
ne astuivat esiin ja sanoivat:
'Katso, tässä me olemme'. Sillä
kaikki sinun tiesi ovat valmiit, ja
sinun tuomiosi on sinulle edeltä
