Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2224
tää Jumalaa saamastaan lohdu-
tuksesta, jolla hän voi muita ah-
distettuja lohduttaa 3 – 7, ja
kertoo pelastuneensa kuoleman
vaarasta 8 – 11. Hän sanoo ai-
na olleensa vilpitön elämässään
ja kirjeissään 12 – 14 ja nytkin
vakavan harkinnan mukaan
muuttaneensa aiotun matkansa
siten, ettei tullutkaan suoraan
heidän tykönsä 15 – 24.
1 Paavali, Jumalan tahdosta
Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja
veli Timoteus Korintossa olevalle
Jumalan seurakunnalle ynnä kai-
kille pyhille koko Akaiassa.
2 Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme, ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta!
3 Kiitetty olkoon meidän Her-
ramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja
kaiken lohdutuksen Jumala,
4 joka lohduttaa meitä kaikessa
ahdistuksessamme, että me sillä
lohdutuksella, jolla Jumala meitä
itseämme lohduttaa, voisimme
lohduttaa niitä, jotka kaikkinai-
sessa ahdistuksessa ovat.
5 Sillä samoin kuin Kristuksen
kärsimykset runsaina tulevat
meidän osaksemme, samoin tu-
lee meidän osaksemme myöskin
lohdutus runsaana Kristuksen
kautta.
6 Mutta jos olemme ahdistuk-
sessa, niin tapahtuu se teille
lohdutukseksi ja pelastukseksi;
jos taas saamme lohdutusta,
niin tapahtuu sekin teille lohdu-
tukseksi, ja se vaikuttaa, että te
kestätte samat kärsimykset, joita
mekin kärsimme; ja toivomme
teistä on vahva,
7 koska me tiedämme, että sa-
moin kuin olette osalliset kärsi-
myksistä, samoin olette osalliset
myöskin lohdutuksesta.
8 Sillä me emme tahdo, veljet,
pitää teitä tietämättöminä siitä
ahdistuksesta, jossa me olimme
Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli
voimiemme käyvät, meidän rasi-
tuksemme olivat, niin että jo
olimme epätoivossa hengestäm-
mekin,
9 ja itse me jo luulimme ole-
vamme kuolemaan tuomitut, ett-
emme luottaisi itseemme, vaan
Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10 Ja hän pelasti meidät niin
suuresta kuolemanvaarasta, ja
yhä pelastaa, ja häneen me
