Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
2215
14 luku
Apostoli kehoittaa korinttolaisia
tavoittelemaan hengellisiä lahjo-
ja, varsinkin profetoimisen lahjaa,
koska se seurakuntaa rakentaa,
jota kielillä puhuminen ei tee 1
– 25, antaa ohjeita seurakun-
nankokouksia varten 26 – 33,
joissa vaimojen ei sovi esiintyä
opettajina 33 – 39. Kaiken tulee
tapahtua säädyllisesti 40.
1 Tavoitelkaa rakkautta ja pyrki-
kää saamaan hengellisiä lahjoja,
mutta varsinkin profetoimisen
lahjaa.
2 Sillä kielillä puhuva ei puhu
ihmisille, vaan Jumalalle; ei hän-
tä näet kukaan ymmärrä, sillä
hän puhuu salaisuuksia henges-
sä.
3 Mutta profetoiva puhuu ihmisil-
le rakennukseksi ja kehoitukseksi
ja lohdutukseksi.
4 Kielillä puhuva rakentaa itse-
ään, mutta profetoiva rakentaa
seurakuntaa.
5 Soisin teidän kaikkien puhuvan
kielillä, mutta vielä mieluummin
soisin teidän profetoivan; sillä
profetoiva on suurempi kuin kie-
lillä puhuva, ellei tämä samalla
selitä, niin että seurakunta siitä
rakentuu.
6 Jos minä nyt, veljet, tulisin
luoksenne kielillä puhuen, mitä
minä teitä sillä hyödyttäisin,
ellen puhuisi teille ilmestyksen
tai tiedon tai profetian tai ope-
tuksen sanoja?
7 Niinhän on elottomain soitti-
mienkin laita, huilujen tai kita-
rain: kuinka tiedetään, mitä hui-
lulla tai kitaralla soitetaan, ellei-
vät ne soi toisistaan erottuvin
sävelin?
8 Niinikään, jos pasuna antaa
epäselvän äänen, kuka silloin
valmistautuu taisteluun?
9 Samoin tekin: jos ette kielel-
länne saa esiin selvää puhetta,
kuinka voidaan sellainen puhe
ymmärtää? Tehän puhutte silloin
tuuleen.
10 Maailmassa on, kuka tietää,
kuinka monta eri kieltä, mutta ei
ainoatakaan, jonka äänet eivät
ole ymmärrettävissä.
11 Mutta jos en tiedä sanojen
merkitystä, olen minä puhujalle
muukalainen, ja puhuja on mi-
nulle muukalainen.
12 Samoin tekin, koska tavoitte-
