Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
2218
tulevat hänessä eläviksi, ja kaikki
hänen vihollisensa alistetaan hä-
nen jalkojensa alle, että Jumala
olisi kaikki kaikissa 20 – 28. It-
sensä kastattaminen kuolleitten
puolesta ja apostolin antautumi-
nen hengenvaaraan osoittavat
myöskin, että uskottiin kuolleit-
ten ylösnousevan 29 – 34. Paa-
vali osoittaa luonnosta otetuilla
vertauksilla, millainen ruumis
kuolleista nousseilla on oleva 35
– 49; nekin, jotka silloin elävät,
muuttuvat, ja niin ennustus kuo-
leman kukistumisesta käy toteen
50 – 57. Kehoitus ahkeruuteen
Herran työssä 58.
1 Veljet, minä johdatan teidät
tuntemaan sen evankeliumin,
jonka minä teille julistin, jonka
te myöskin olette ottaneet vas-
taan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelas-
tutte, jos pidätte siitä kiinni
semmoisena, kuin minä sen teille
julistin, ellette turhaan ole usko-
neet.
3 Sillä minä annoin teille ennen
kaikkea tiedoksi sen, minkä itse
olin saanut: että Kristus on kuol-
lut meidän syntiemme tähden,
kirjoitusten mukaan,
4 ja että hänet haudattiin ja et-
tä hän nousi kuolleista kolman-
tena päivänä, kirjoitusten mu-
kaan,
5 ja että hän näyttäytyi Keefaal-
le, sitten niille kahdelletoista.
6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yh-
tä haavaa enemmälle kuin viidel-
lesadalle veljelle, joista useimmat
vielä nytkin ovat elossa, mutta
muutamat ovat nukkuneet pois.
7 Sen jälkeen hän näyttäytyi
Jaakobille, sitten kaikille aposto-
leille.
8 Mutta kaikkein viimeiseksi hän
näyttäytyi minullekin, joka olen
ikäänkuin keskensyntynyt.
9 Sillä minä olen apostoleista
halvin enkä ole sen arvoinen, et-
tä minua apostoliksi kutsutaan,
koska olen vainonnut Jumalan
seurakuntaa.
10 Mutta Jumalan armosta minä
olen se, mikä olen, eikä hänen
armonsa minua kohtaan ole ol-
lut turha, vaan enemmän kuin
he kaikki minä olen työtä tehnyt,
en kuitenkaan minä, vaan Juma-
lan armo, joka on minun kans-
sani.
11 Olinpa siis minä tai olivatpa
