Paavalin kirje roomalaisille
2185
on kuollut.
16 Älkää siis antako sen hyvän,
mikä teillä on, joutua herjatta-
vaksi;
17 sillä ei Jumalan valtakunta
ole syömistä ja juomista, vaan
vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä.
18 Joka tässä kohden palvelee
Kristusta, se on Jumalalle otolli-
nen ja ihmisille kelvollinen.
19 Niin tavoitelkaamme siis sitä,
mikä edistää rauhaa ja keski-
näistä rakentumistamme.
20 Älä ruuan tähden turmele
Jumalan työtä. Kaikki tosin on
puhdasta, mutta sille ihmiselle,
joka syö tuntoansa loukaten, se
on pahaa.
21 Hyvä on olla lihaa syömättä
ja viiniä juomatta ja karttaa sitä,
mistä veljesi loukkaantuu tai jou-
tuu lankeemukseen tai heikoksi
tulee.
22 Pidä sinä itselläsi Jumalan
edessä se usko, mikä sinulla on.
Onnellinen on se, joka ei tuo-
mitse itseään siitä, minkä hän
oikeaksi havaitsee;
23 mutta joka epäröi ja kuiten-
kin syö, on tuomittu, koska se
ei tapahdu uskosta; sillä kaikki,
mikä ei ole uskosta, on syntiä.
15 luku
Kristittyjen tulee kantaa heikko-
jen vajavaisuuksia ja elää lä-
himmäiselleen rakentumiseksi 1 –
4, olla keskenään yksimielisiä 5,
6 ja hoivata toinen toistansa,
niin kuin Kristus on ottanut hoi-
vaansa sekä juutalaiset että pa-
kanat 7 – 13. Apostoli puolustaa
rohkeaa kirjettään sillä, että hä-
nen on papillisesti toimittaminen
evankeliumin palvelusta pakanain
seassa 14 – 16, jota hän on
tehnytkin Jerusalemista Illyriko-
niin asti 17 – 21, ja tämä on
estänyt häntä tulemasta Roo-
maan 22. Vietyään Makedonian
ja Akaian keräämän avustuksen
Jerusalemiin hän aikoo matkal-
laan Hispaniaan käydä veljien
luona Roomassa 23 – 29 ja pyy-
tää nyt heidän esirukouksiaan
30 – 33.
1 Mutta meidän, vahvojen, tulee
kantaa heikkojen vajavaisuuksia,
eikä elää itsellemme mieliksi.
2 Olkoon kukin meistä lähim-
mäiselleen mieliksi hänen par-
