Jobin kirja
1110
Panen käteni suulleni;
38 kerran minä olen puhunut,
enkä enää mitään virka, kahdes-
ti, enkä enää sitä tee.
40 luku
Herra kysyy, pitääkö Job itseään
oikeutettuna kieltämään hänen
vanhurskautensa, voiko hän pel-
källä katsellaan kukistaa jumalat-
tomat ja vallita sellaisia luonto-
kappaleita, kuin ovat behemot ja
leviatan.
1 Silloin Herra vastasi Jobille
tuulispäästä ja sanoi:
2 Vyötä nyt kupeesi kuin mies;
minä kysyn sinulta, opeta sinä
minua.
3 Sinäkö teet tyhjäksi minun oi-
keuteni, tuomitset minut syylli-
seksi, ollaksesi itse oikeassa?
4 Tahi onko sinun käsivartesi
niinkuin Jumalan, ja voitko ko-
rottaa äänesi jylinän niinkuin
hän?
5 Kaunistaudu kunnialla ja kor-
keudella, pukeudu loistoon ja
kirkkauteen.
6 Anna vihasi kiivastuksen pur-
kautua, ja masenna katseellasi
kaikki ylpeät.
7 Nöyryytä katseellasi kaikki yl-
peät, ja muserra jumalattomat
siihen paikkaan.
8 Kätke heidät tomuun kaikki
tyynni, sulje heidän kasvonsa sa-
laiseen kätköön.
9 Silloin minäkin ylistän sinua,
kun oikea kätesi on hankkinut
sinulle voiton.
10 Katso Behemotia, jonka minä
loin niinkuin sinutkin; se syö
ruohoa niinkuin raavas.
11 Katso, sen voima on lanteis-
sa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä
kuin setripuun, sen reisijänteet
ovat lujiksi punotut.
13 Sen luut ovat niinkuin vaski-
putket, sen nikamat niinkuin
raudasta taotut.
14 Se on Jumalan töiden esi-
koinen; sen luoja ojentaa sille
miekan.
15 Sille kantavat satonsa vuoret,
joilla kaikki metsän eläimet lei-
kitsevät.
16 Lootuspensaiden alla se ma-
kaa, ruovikon ja rämeen kätkös-
sä.
17 Lootuspensaat peittävät sen
varjoonsa, puron pajut ympäröi-
