Jobin kirja
1109
tereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa
iloisesti, mutta asuuko sen sulis-
sa ja höyhenissä haikaran hel-
lyys?
17 Se jättää munansa maahan,
hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi
ne särkeä ja metsän eläimet
polkea ne rikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niin-
kuin ne eivät olisikaan sen omia;
hukkaan menee sen vaiva, mutta
ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen
viisautta vaille ja tehnyt sen
ymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten,
nauraa se hevoselle ja ratsumie-
helle.
22 Sinäkö annat hevoselle voi-
man, puetat sen kaulan liehuval-
la harjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään
kuin heinäsirkan? Sen uljas kors-
kunta on peljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee,
lähtee voimalla asevarustuksia
vastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky
eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkäh-
tää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se
laukaten taivalta ahmii; ei mi-
kään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi,
hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se
vainuaa taistelun, päälliköiden
jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voi-
masta jalohaukka kohoaa korke-
alle, levittää siipensä kohti ete-
lää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka
lentää ylhäälle ja tekee pesänsä
korkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy,
kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista;
kauas katsovat sen silmät.
33 Sen poikaset särpivät verta,
ja missä on kaatuneita, siellä on
sekin.
34 Niin Herra vastasi Jobille ja
sanoi:
35 Tahtooko vikoilija riidellä
Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan
syyttäjä vastatkoon tähän!
36 Silloin Job vastasi Herralle ja
sanoi:
37 Katso, minä olen siihen liian
halpa; mitäpä sinulle vastaisin?
