Jobin kirja
1112
välähdys, sen silmät ovat kuin
aamuruskon silmäripset.
10 Sen kidasta lähtee tulisoihtu-
ja, sinkoilee säkeniä.
11 Sen sieraimista käy savu
niinkuin kihisevästä kattilasta ja
kaislatulesta.
12 Sen puhallus polttaa kuin tu-
liset hiilet, ja sen suusta lähtee
liekki.
13 Sen kaulassa asuu voima, ja
sen edellä hyppii kauhistus.
14 Sen pahkuraiset lihat ovat
kiinteät, ovat kuin valetut, järk-
kymättömät.
15 Sen sydän on valettu kovaksi
kuin kivi, kovaksi valettu kuin
alempi jauhinkivi.
16 Kun se nousee, peljästyvät
sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
17 Jos sen kimppuun käydään
miekoin, ei miekka kestä, ei kei-
häs, ei heittoase eikä panssari.
18 Sille on rauta kuin oljenkorsi,
vaski kuin lahopuu.
19 Ei aja sitä pakoon nuoli, jou-
sen poika, akanoiksi muuttuvat
sille linkokivet.
20 Kuin oljenkorsi on sille nuija,
keihästen ryskeelle se nauraa.
21 Sen vatsapuolessa on terävät
piikit, se kyntää mutaa leveälti
kuin puimaäes.
22 Se panee syvyyden kiehu-
maan kuin padan, tekee meren
voidekattilan kaltaiseksi.
23 Sen jäljessä polku loistaa,
syvyydellä on kuin hopeahapset.
24 Ei ole maan päällä sen ver-
taista; se on luotu pelottomaksi.
25 Se katsoo ylen kaikkea, mikä
korkeata on; se on kaikkien yl-
väitten eläinten kuningas.
42 luku
Job nöyrtyy Herran edessä; ys-
tävät saavat tuomionsa, ja Jobin
onni palautetaan.
1 Silloin Job vastasi Herralle ja
sanoi:
2 Minä tiedän, että sinä voit
kaikki ja ettei mikään päätöksesi
ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3 'Kuka peittää minun aivoituk-
seni taitamattomasti?' Siis on
niin: minä puhuin ymmärtämät-
tömästi, asioista, jotka ovat ylen
ihmeelliset minun käsittää.
4 Kuule siis, niin minä puhun;
minä kysyn, opeta sinä minua.
5 Korvakuulolta vain olin sinusta
kuullut, mutta nyt on silmäni si-
