Ensimmäinen Mooseksen kirja
100
nä tekisin niin! Se, jolta malja
löytyi, olkoon minun orjani, mut-
ta te muut menkää rauhassa
kotiin isänne luo.
18 Silloin Juuda astui hänen
eteensä ja sanoi: Oi herrani, sal-
li palvelijasi puhua sananen her-
rani kuullen, älköönkä vihasi syt-
tykö palvelijaasi kohtaan, sillä
sinä olet niinkuin itse farao!
19 Herrani kysyi palvelijoiltaan
sanoen: 'Onko teillä isää tai vel-
jeä?'
20 Me vastasimme herralleni:
'Meillä on kotona vanha isä ja
veli, joka on syntynyt hänen
vanhoilla päivillänsä ja on vielä
nuori; mutta tämän veli on kuol-
lut, ja niin hän on jäänyt yksin
äidistänsä, ja hänen isänsä ra-
kastaa häntä.'
21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi:
'Tuokaa hänet tänne minun
luokseni, että silmäni saisivat
katsella häntä.'
22 Me vastasimme herralleni:
'Nuorukainen ei saata jättää
isäänsä, sillä jos hän jättäisi
isänsä, niin tämä kuolisi.'
23 Mutta sinä sanoit palvelijoil-
lesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule
tänne teidän kanssanne, niin äl-
kää enää näyttäytykö minun
kasvojeni edessä.'
24 Ja me menimme kotiin palve-
lijasi, minun isäni, luo ja ker-
roimme hänelle herrani sanat.
25 Niin isämme sanoi: 'Menkää
jälleen ostamaan meille vähän
elintarpeita.'
26 Me sanoimme: 'Emme voi
lähteä sinne; ainoastaan jos
nuorin veljemme seuraa mu-
kanamme, me lähdemme, sillä
me emme voi näyttäytyä sen
miehen kasvojen edessä, jollei
nuorin veljemme ole mukanam-
me.'
27 Niin palvelijasi, minun isäni,
sanoi meille: 'Tiedättehän itse,
että vaimoni synnytti minulle
kaksi poikaa.
28 Toinen lähti pois luotani, ja
minä sanoin: Varmaan hänet on
raadeltu kuoliaaksi, enkä minä
ole häntä siitä päivin nähnyt.
29 Jos te nyt viette minulta tä-
mänkin ja jos onnettomuus koh-
taa häntä, niin te saatatte mi-
nun harmaat hapseni vaipumaan
tuskalla tuonelaan.'
30 Jos minä siis tulisin kotiin
palvelijasi, isäni, luo eikä meillä
olisi mukanamme nuorukaista,
