Ensimmäinen Mooseksen kirja
99
malja, ynnä hänen viljarahansa.
Ja hän teki, niinkuin Joosef käs-
ki.
3 Aamulla päivän valjetessa
miehet saivat aaseinensa lähteä
matkalle.
4 Mutta kun he olivat ehtineet
vähän matkaa kaupungin ulko-
puolelle, sanoi Joosef huoneen-
haltijalleen: Nouse ja aja miehiä
takaa, ja kun saavutat heidät,
sanoi heille: 'Minkätähden olette
palkinneet hyvän pahalla?
5 Onhan se juuri se, josta isän-
täni juo ja josta hän salaisia
tiedustelee. Te olette pahoin
tehneet menetellessänne näin.'
6 Kun hän sitten saavutti heidät,
puhui hän heille nämä sanat.
7 He vastasivat hänelle: Minkä-
tähden herramme puhuu näin?
Pois se, että palvelijasi tekisivät
niin!
8 Katso, rahan, jonka löysimme
säkkiemme suusta, me olemme
tuoneet takaisin sinulle Kanaanin
maasta; kuinka siis olisimme va-
rastaneet hopeata tai kultaa
herrasi talosta?
9 Se palvelijoistasi, jolta se löy-
detään, kuolkoon; ja me muut
tulemme herramme orjiksi.
10 Hän vastasi: Olkoon niin,
kuin olette puhuneet; se, jolta se
löydetään, olkoon minun orjani.
Mutta te muut pääsette vapaiksi.
11 Ja he laskivat nopeasti säk-
kinsä maahan, ja jokainen avasi
säkkinsä.
12 Ja hän etsi, alkaen vanhim-
masta ja lopettaen nuorimpaan,
ja malja löytyi Benjaminin säkis-
tä.
13 Silloin he repäisivät vaatteen-
sa, kuormasivat kukin tavaransa
aasinsa selkään ja palasivat
kaupunkiin.
14 Ja Juuda meni veljinensä
Joosefin taloon, jossa tämä vielä
oli, ja he lankesivat maahan hä-
nen eteensä.
15 Silloin Joosef sanoi heille:
Mitä olettekaan tehneet! Ettekö
tienneet, että minun kaltaiseni
mies saa salatut ilmi?
16 Juuda vastasi: Mitä sa-
noisimmekaan herralleni, mitä
puhuisimme ja millä puolustau-
tuisimme! Jumala on paljastanut
palvelijaisi syyllisyyden. Katso,
me olemme herrani orjat, niin
hyvin me muut kuin se, jolta
malja löytyi.
17 Hän sanoi: Pois se, että mi-
