Ensimmäinen Mooseksen kirja
98
lisi päivälliselle; sillä he olivat
kuulleet, että saisivat aterioida
siellä.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin,
veivät he hänelle huoneeseen
lahjat, jotka heillä oli mukanaan,
ja kumartuivat maahan hänen
edessänsä.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi:
Kuinka voi teidän vanha isänne,
josta puhuitte? Vieläkö hän
elää?
28 He vastasivat: Palvelijasi,
meidän isämme, voi hyvin; hän
elää vielä. Ja he kumartuivat ja
heittäytyivät maahan.
29 Ja hän nosti silmänsä ja nä-
ki veljensä Benjaminin, äitinsä
pojan, ja kysyi: Onko tämä tei-
dän nuorin veljenne, josta pu-
huitte? Sitten hän sanoi: Jumala
olkoon sinulle, poikani, armolli-
nen.
30 Mutta silloin Joosef keskeytti
äkkiä puheensa, sillä nähdessään
veljensä hän tuli sydämessään
liikutetuksi ja etsi tilaisuutta it-
keäkseen; niin hän meni sisä-
huoneeseen ja itki siellä.
31 Senjälkeen hän pestyään
kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä
ja käski: Tarjotkaa ruokaa.
32 Ja tarjottiin erikseen hänelle
ja erikseen heille ja erikseen
egyptiläisille, jotka aterioivat hä-
nen kanssaan; egyptiläiset näet
eivät saata syödä yhdessä heb-
realaisten kanssa, sillä se on
egyptiläisille kauhistus.
33 He istuivat vastapäätä häntä
iän mukaan, esikoinen ensim-
mäisenä ja nuorin viimeisenä; ja
ihmetellen miehet katselivat toi-
siaan.
34 Ja hän antoi kantaa omasta
pöydästään ruokia heille, ja Ben-
jaminin annos oli viisi kertaa
suurempi kuin kaikkien muiden.
Ja he joivat hänen kanssaan ja
juopuivat.
44 luku
Joosef panee veljensä koetuksel-
le.
1 Senjälkeen Joosef käski huo-
neenhaltijaansa sanoen: Täytä
miesten säkit viljalla, niin paljon
kuin he voivat kuljettaa, ja pane
itsekunkin raha hänen säkkinsä
suuhun.
2 Ja nuorimman säkin suuhun
pane minun maljani, tuo hopea-
