Ensimmäinen Mooseksen kirja
96
1 Mutta nälänhätä oli maassa
kova.
2 Ja kun he olivat syöneet lop-
puun sen viljan, jonka olivat
tuoneet Egyptistä, sanoi heidän
isänsä heille: Menkää jälleen os-
tamaan meille vähän elintarpeita.
3 Juuda vastasi hänelle sanoen:
Se mies teroitti meille teroitta-
malla: 'Ette saa tulla minun kas-
vojeni eteen, ellei veljenne ole
teidän kanssanne.'
4 Jos annat veljemme seurata
meidän mukanamme, niin me
lähdemme ostamaan sinulle elin-
tarpeita.
5 Mutta jos et anna, niin emme
lähde; sillä se mies sanoi meille:
'Ette saa tulla minun kasvojeni
eteen, ellei veljenne ole teidän
kanssanne.'
6 Israel sanoi: Minkätähden teit-
te niin pahasti minua kohtaan,
että ilmaisitte tuolle miehelle
teillä olevan vielä veljen?
7 He vastasivat: Mies kyseli tuiki
tarkasti meitä ja meidän suku-
amme, sanoen: 'Elääkö isänne
vielä? Onko teillä vielä veljeä?'
Silloin me ilmoitimme hänelle,
niinkuin asia on. Saatoimmeko
tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa
tänne veljenne'?
8 Ja Juuda sanoi isällensä Isra-
elille: Anna nuorukaisen seurata
minun mukanani, niin me nou-
semme ja lähdemme matkalle,
että jäisimme eloon, sekä me
että sinä ja vaimomme ja lap-
semme, emmekä kuolisi.
9 Minä vastaan hänestä; minun
kädestäni saat vaatia hänet. Jos
en tuo häntä takaisin sinun
luoksesi ja aseta häntä eteesi,
niin minä olen syyllinen sinun
edessäsi kaiken elinaikani.
10 Totisesti, jos emme olisi näin
vitkastelleet, niin olisimme jo
kaksikin kertaa voineet olla siel-
tä kotona.
11 Silloin heidän isänsä Israel
sanoi heille: Jos niin on, tehkää
ainakin tämä: ottakaa säkkeihin-
ne maan parhaimpia tuotteita ja
viekää ne sille miehelle lahjaksi:
vähän balsamia ja vähän huna-
jaa, kumihartsia ja hajupihkaa,
pähkinöitä ja manteleita.
12 Ja ottakaa mukaanne kaksin-
kertainen raha, niin että viette
takaisin sen rahan, joka palau-
tettiin säkkienne suussa. Ehkä se
oli erehdys.
13 Ottakaa sitten mukaanne
