ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
748
vänä sittekuin minä synnytin,
synnytti myös tämä vaimo: ja
me olimme ynnä, ja ei yksikään
muukalainen ollut kanssamme
siinä huoneessa, paitsi meitä
kahta.
19. Ja tämän vaimon lapsi kuoli
yöllä; sillä hän makasi hänen
päällänsä.
20. Niin hän nousi puoliyöstä ja
otti minun lapseni sivustani: ja
piikas makasi, ja hän pani sen
sivuunsa, ja kuolleen lapsensa
pani hän minun sivuuni.
21. Kuin minä aamulla heräsin
imettämään lastani, ja katso, se
oli kuollut. Niin minä taas katse-
lin visusti päivän koittaissa lap-
sen, ja katso, ei se ollut minun
poikani, jonka minä olin synnyt-
tänyt.
22. Niin toinen vaimo sanoi: ei
se niin ole kuin sinä sanot, mut-
ta minun lapseni elää ja sinun
lapses on kuollut. Ja tämä sa-
noi: ei, mutta sinun lapses on
kuollut ja minun lapseni elää. Ja
näin he puhuivat kuninkaan
edessä.
23. Ja kuningas sanoi: tämä sa-
noo: tämä minun lapseni elää ja
sinun lapses on kuollut. Ja taas
tämä toinen sanoo: ei niin, mut-
ta sinun lapses on kuollut ja
minun lapseni elää.
24. Ja kuningas sanoi: tuokaat
minulle miekka. Ja miekka tuotiin
kuninkaan eteen.
25. Ja kuningas sanoi: jakakaat
elävä lapsi kahtia, ja antakaat
toinen puoli toiselle ja toinen
puoli toiselle.
26. Niin sanoi se vaimo kunin-
kaalle, jonka elävä lapsi oli, sillä
hänen äidillinen sydämensä paloi
lapseensa, ja hän sanoi: Ah her-
rani! antakaat hänelle se elävä
lapsi ja älkäät suinkaan tappako
sitä. Mutta toinen sanoi: ei mi-
nulle eikä sinulle pidä annetta-
man, vaan jaettakaan kahdeksi.
27. Niin kuningas vastasi ja sa-
noi: annettakaan hänelle tämä
elävä lapsi, ja ei sitä pidä suin-
kaan tapettaman, sillä tämä on
hänen äitinsä.
28. Ja sen tuomion, jonka ku-
ningas sanoi, kuuli kaikki Israel,
ja he pelkäsivät kuningasta; sillä
he näkivät, että Jumalan tieto
oli hänessä, toimittaa tuomiota.
