ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
747
palvelialles suuren laupiuden,
niinkuin hän vaelsi sinun edes-
säs totuudessa ja vanhurskau-
dessa, ja vakaalla sydämellä si-
nun kanssas: ja sinä olet pitänyt
hänelle suuren laupiuden, ja olet
antanut hänelle pojan, joka istuu
hänen istuimellansa, niinkuin tä-
näpänä tapahtuu.
7. Ja nyt, Herra minun Jumalani,
sinä olet tehnyt palvelias kunin-
kaaksi isäni Davidin siaan; ja
minä olen nuorukainen ja en
tiedä käydä ulos taikka sisälle;
8. Ja sinun palvelias on sinun
kansas keskellä, jonka sinä olet
valinnut, suuren kansan, jota ei
kenkään lukea taikka kirjoittaa
taida, paljouden tähden.
9. Anna sentähden palvelialles
ymmärtäväinen sydän tuomita
kansaas ja erottaa pahaa ja hy-
vää; sillä kuka taitaa tätä sinun
suurta kansaas tuomita?
10. Ja tämä puhe kelpasi Herral-
le, että Salomo tätä anoi.
11. Ja Herra sanoi hänelle: ettäs
tätä anoit, ja et anonut sinulles
pitkää ikää, etkä anonut sinulles
rikkautta, ja et anonut vihamies-
tes sieluja, vaan anoit sinulles
tietoa ymmärtää oikeutta;
12. Katso, minä olen tehnyt si-
nun sanais jälkeen: katso, minä
olen antanut sinulle tietäväisen
ja ymmärtäväisen sydämen, niin
ettei sinun vertaistas ollut ole
sinun edelläs eikä myös pidä tu-
leman sinun jälkees.
13. Ja myös sitä mitä et sinä
anonut, olen minä antanut sinul-
le*: rikkautta ja kunniaa+, niin
ettei yhdenkään pidä sinun ver-
taises oleman kuningasten seas-
sa kaikkena sinun elinaikanas.
14. Ja jos sinä vaellat minun
teissäni ja pidät säätyni ja käs-
kyni, niin kuin isäs David vaelsi,
niin minä teen ikäs pitkäksi.
15. Kuin Salomo heräsi, niin kat-
so se oli uni; ja hän tuli Jerusa-
lemiin ja seisoi Herran liitonarkin
edessä, ja uhrasi polttouhria ja
valmisti kiitosuhrin, ja teki pidon
kaikille palvelioillensa.
16. III. Silloin tuli kaksi portto-
naista kuninkaan tykö, ja seisoi-
vat hänen edessänsä.
17. Ja toinen vaimoista sanoi:
herrani! minä ja tämä vaimo
asuimme yhdessä huoneessa, ja
minä synnytin hänen tykönänsä
siinä huoneessa.
18. Ja tapahtui kolmantena päi-
