ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
742
kuin hän tuli, rukoili hän kunin-
gas Salomoa; mutta Salomo sa-
noi hänelle: mene huoneeses.
2. Luku.
I. Davidin viimeinen neuvo Salo-
molle jumalisuudesta ja käsky
Joabista, Barsillaista ja Simeistä.
II. David kuolee ja Salomo ottaa
hallituksen. III. Adonian sopima-
toin anomus ja siitä seuraava
kuolemanrangaistus. IV. Abjatar
pannaan pois viralta, ja Joab
tapetaan. V. Simei unohtaa mää-
rälemmen ja kuoletetaan.
I. Ja kuin Davidin aika lähestyi,
että hänen piti kuoleman, käski
hän pojallensa Salomolle, sano-
en:
2. Minä menen kaiken maailman
tietä*: niin rohkaise nyt itses, ja
ole mies!
3. Ja pidä mitä Herra sinun Ju-
malas on käskenyt, niin ettäs
vaellat hänen teissänsä ja pidät
hänen säätynsä, käskynsä, oi-
keutensa ja todistuksensa, niin-
kuin on kirjoitettu Moseksen
laissa*: ettäs toimellisesti tekisit
kaikki, mitä sinä teet, ja kuhunka
sinä sinus käännät+,
4. Että Herra vahvistais sanansa,
jonka hän on minulle puhunut ja
sanonut: jos sinun poikas kätke-
vät tiensä, että he vaeltavat us-
kollisesti minun edessäni kaikes-
ta sydämestänsä ja kaikesta sie-
lustansa, niin ei sinulta ikänä pi-
dä puuttuman mies Israelin is-
tuimelta.
5. Ja sinä myös tiedät, mitä
Joab ZeruJan poika on tehnyt
minulle, mitä hän teki kahdelle
sodanpäämiehelle Israelissa, Ab-
nerille Nerin pojalle ja Amasalle
Jeterin pojalle, jotka hän tap-
poi*, ja vuodatti sodanveren
rauhassa, ja antoi tulla sodanve-
ren vyönsä päälle, joka oli hä-
nen suolillansa, ja kenkäinsä
päälle, jotka olivat hänen jalois-
sansa.
6. Tee toimes jälkeen, niin ettes
anna hänen harmaita karvojansa
rauhassa tulla hautaan.
7. Ja tee Barsillain Gileadilaisen
lapsille laupius, että he syövät
sinun pöydältäs, sentähden että
he pitivät itsensä minun tyköni,
kuin minä pakenin veljes Absa-
lomin edestä.
8. Ja katso, sinun tykönäs on
