ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
744
minulta kiellä. Kuningas sanoi
hänelle: rukoile, äitini: en minä
sinulta kiellä.
21. Hän sanoi, annettakaan
Abisag Sunemista veljelles
Adonialle emännäksi.
22. Niin vastasi kuningas Salomo
ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet
Abisagia Sunemista Adonialle?
Rukoile myös hänelle valtakun-
taa: sillä hän on vanhin veljeni,
ja hänellä on pappi AbJatar ja
Joab ZeruJan poika.
23. Ja kuningas Salomo vannoi
Herran kautta ja sanoi: Jumala
tehköön minulle sen ja sen, joll-
ei Adonia ole puhunut tätä sa-
naa henkeänsä vastaan!
24. Ja nyt, niin totta kuin Herra
elää, joka minun vahvistanut on
ja antanut minun istua isäni Da-
vidin istuimella, joka minulle
huoneen tehnyt on, niinkuin hän
sanonut on*, niin pitää Adonian
tänäpänä kuoleman.
25. Ja kuningas Salomo lähetti
BenaJan Jojadan pojan; hän löi
häntä, niin että hän kuoli.
26. IV. Ja kuningas sanoi papille
AbJatarille: mene Anatotiin pel-
lolles, sillä sinä olet kuoleman
mies. Mutta en minä tapa sinua
tänäpänä, sillä sinä olet kanta-
nut Herran Jumalan arkkia isäni
Davidin edessä*, ja sinä olet
kärsinyt, mitä ikänä isäni on
kärsinyt.
27. Ja niin Salomo ajoi AbJata-
rin pois, ettei hän olisi Herran
pappi; että Herran sana täytet-
täisiin, niinkuin hän Elin huo-
neesta puhunut oli Silossa.
28. Ja tämä sanoma tuli Joabin
eteen; sillä Joab piti itsensä
Adonian puoleen, vaikka ei hän
ollut Absalomin kanssa; niin pa-
keni Joab Herran majaan ja tart-
tui alttarin sarviin.
29. Ja se ilmoitettiin kuningas
Salomolle, että Joab oli paennut
Herran majaan, ja katso, hän
seisoi alttarin tykönä*. Niin Sa-
lomo lähetti BenaJan Jojadan
pojan ja sanoi: mene ja lyö hän-
tä.
30. Ja kuin BenaJa tuli Herran
majaan, sanoi hän hänelle: näin
sanoo kuningas: mene tästä
ulos. Vaan hän sanoi: en suin-
kaan, tässä minä tahdon kuolla.
Ja BenaJa ilmoitti sen kunin-
kaalle jälleen ja sanoi: niin on
Joab sanonut ja niin hän on
vastannut minua.
