ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
743
Simei Geran poika Jeminin pojan
Bahurimista, joka minua julmalla
kirouksella kiroili* mennessäni
Mahanaimiin. Mutta hän tuli mi-
nua vastaan Jordanin tykönä,
silloin vannoin minä Herran
kautta ja sanoin: en minä tapa
sinua miekalla+.
9. Mutta älä sinä anna hänen
viatoinna olla, sillä sinä olet
toimellinen mies ja tiedät, mitäs
teet hänelle, ettäs lähetät hänen
harmaat karvansa verissä hau-
taan.
10. II. Niin nukkui David isäinsä
kanssa ja haudattiin Davidin
kaupunkiin.
11. Ja aika, jona David oli ollut
Israelin kuningas, oli neljäkym-
mentä ajastaikaa. Seitsemän
ajastaikaa oli hän kuningas Heb-
ronissa, ja kolmeneljättäkymmen-
tä ajastaikaa Jerusalemissa.
12. Ja Salomo istui isänsä Davi-
din istuimella, ja hänen valtakun-
tansa vahvistettiin suuresti.
13. III. Mutta Adonia Haggitin
poika tuli BatSeban Salomon äi-
din tykö, joka sanoi: tuletkos
rauhallisesti? Hän sanoi: rauhalli-
sesti;
14. Ja sanoi: minulla on jotakin
puhumista sinun kanssas. BatSe-
ba sanoi; puhu!
15. Ja hän sanoi: sinä tiedät,
että valtakunta oli minun, ja
kaikki Israel oli kääntänyt kas-
vonsa minun puoleeni, että minä
olisin kuningas*; mutta nyt on
valtakunta kääntynyt ja on tullut
veljeni omaksi: Herralta on se
hänelle tullut+.
16. Nyt rukoilen minä yhden ru-
kouksen sinulta, ettes minulta
sitä kieltäis. Ja hän sanoi hänel-
le: puhu!
17. Hän sanoi: puhu kuningas
Salomolle, sillä ei hän sinulta
kiellä: että hän antais minulle
Abisagin Sunemista emännäksi.
18. BatSeba sanoi: oikein! minä
puhun kuninkaalle sinun puoles-
tas.
19. Ja BatSeba tuli kuningas Sa-
lomon tykö, puhumaan hänen
kanssansa Adonian puolesta; ja
kuningas nousi ja meni häntä
vastaan, ja kumarsi häntä ja is-
tui istuimellensa. Ja kuninkaan
äidin eteen pantiin istuin, ja hän
istui siihen hänen oikialle puolel-
lensa.
20. Ja hän sanoi: minä rukoilen
vähän rukouksen sinulta, älä sitä
