TOINEN SAMUELIN KIRJA
731
la sotaan, sinä taivutat minun
alleni ne, jotka nousevat minua
vastaan.
41. Ja sinä annat minulle vihol-
liseni kaulan; ja minä kadotan
vainoojani.
42. He huutavat, vaan ei ole
auttajaa: Herran tykö, mutta ei
hän vastaa heitä.
43. Minä survon heitä niinkuin
maan tomun, ja muserran hei-
dän rikki ja hajoitan heidät niin-
kuin loan kaduilta.
44. Sinä pelastat minua riitaises-
ta kansasta, ja asetat minun pa-
kanain pääksi: se kansa, jota en
minä tuntenut, palvelee minua.
45. Muukalaiset lapset viekaste-
levat minua, korvan kuuloon he
kuulevat minua.
46. Muukalaiset lapset vaipuvat
ja vapisevat siteistänsä.
47. Herra elää, ja kiitetty olkoon
minun kallioni, ja ylistetty olkoon
Jumala, minun autuuteni kallio!
48. Jumala, joka minulle koston
antaa ja vaatii kansat minun al-
leni,
49. Joka minua johdatat ulos
vihollisistani ja korotat minun
niistä, jotka karkaavat minua
vastaan, sinä pelastat minua vä-
kivaltaisesta miehestä.
50. Sentähden minä kiitän sinua
Herra pakanain seassa, ja sinun
nimelles kiitoksen veisaan.
51. Joka kuninkaallensa suuren
autuuden osoittaa ja tekee lau-
piuden voidellullensa, Davidille ja
hänen siemenellensä ijankaikki-
sesti.
23. Luku.
I. Davidin viimeiset ennustussa-
nat. II. Luetellaan Davidin sanka-
rit ja monikahtain erinomaiset
sankarilliset työt.
I. Ja nämät ovat Davidin viimei-
set sanat (a). David, Isain poika,
sanoi, se mies sanoi, joka koro-
tettu on, Jakobin Jumalan voi-
deltu, ja suloinen Israelin psal-
mein veisaaja:
2. Herran Henki on puhunut mi-
nun kauttani, ja hänen sanansa
on tapahtunut minun kieleni
kautta.
3. Israelin Jumala on sanonut
minulle, Israelin turva on minulle
puhunut, ihmisten hallitsiasta,
vanhurskaasta, joka hallitsee
Jumalan pelvossa.
