ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2844
5. Nyt en minä tahdo säästää
henkeäni tässä surussa ja vai-
vassa, sillä en minä ole parempi
kuin minun veljenikään, enkä
myös pyydä parempaa menoa
kuin heillä oli;
6. Mutta minä tahdon kostaa
minun kansani edestä, meidän
pyhämme, meidän vaimoimme ja
lastemme edestä; sillä kaikki pa-
kanat tässä ympäristöllä ovat
julmistuneet meidän päällemme,
ja kokoontuvat meitä hukutta-
maan.
7. Tästä puheesta sai kansa
lohdutuksen jälleen, vahvistuivat,
ja vastasivat ja huusivat:
8. Sinun pitää oleman meidän
päämiehemme Juudaan ja Jona-
tanin sinun veljes siassa, soti-
maan vihollisia vastaan.
9. Ja me tahdomme olla sinulle
kuuliaiset niissä kaikissa, joita
sinä meille käsket.
10. Niin kutsui Simon sotaväen
yhteen, ja antoi käskyn, että Je-
rusalemin muurit olisivat äkisti
paratut, ja kaupunki tulis ympä-
rinsä hyvin turvatuksi ja vahviste-
tuksi,
11. Ja lähetti Jonatanin Absalo-
min pojan sotajoukon kanssa
Joppeen; ja Jonatan ajoi viholli-
set ulos Jopesta ja omisti kau-
pungin.
12. Silloin meni Tryphon ulos
Ptolomaidista suurella sotaväellä,
ja aikoi mennä Juudeaan, ja vei
Jonatanin vankina myötänsä.
13. Mutta Simon kävi häntä vas-
taan, ja asetti leirinsä lakialle
kedolle lähes Addusta.
14. Mutta kuin Tryphon ymmärsi,
että Simon veljensä Jonatanin
siaan oli tullut päämieheksi, ja
ajatteli tapella hänen kanssansa,
lähetti hän sanan Simonille ja
antoi hänelle sanoa:
15. Minä olen Jonatanin pitänyt
kiinni rahan tähden, jonka hän
virkansa puolesta on kuninkaalle
velkaa.
16. Jos sinä tahdot lähettää mi-
nulle sata leiviskää hopiaa, ja
antaa kaksi hänen poikaansa
pantiksi, ettei hän meidän tykö-
ämme pakenisi pois, eikä asette-
lisi itsiänsä meitä vastaan, kuin
hän vallallensa pääsee, niin minä
tahdon hänen irralle päästää, ja
sinulle antaa.
17. Vaikka Simon ymmärsi sen
kaiken olevan petoksen, kuiten-
kin hän niin toimitti, että raha ja
