P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2371
5. Mutta minä tahtoisin, että te
kaikki kielillä puhuisitte, mutta
paljoa enemmin, että te prophe-
teeraisitte; sillä se, joka prophe-
teeraa, on suurempi kuin se, jo-
ka kielillä puhuu, paitsi sitä jos
hän sen selittää, että seurakunta
sais siitä parannuksen.
6. Vaan nyt, rakkaat veljeni! jos
minä tulen teidän tykönne kielillä
puhuen, mitä minä olisin teille
hyödyllinen, ellen minä puhuisi
teille eli ilmoituksen kautta, eli
tiedon kautta, eli prophetian
kautta, taikka opin kautta?
7. Kuitenkin ne hengettömät, jot-
ka äänen antavat, joko se on
huilu eli kantele, koska ei ne
anna eri ääntä itsestänsä, kuin-
ka se tiedetään, mitä huilulla eli
mitä kanteleella soitettu on?
8. Ja jos vaskitorvi antaa ym-
märtämättömän äänen itsestän-
sä, kuka tietää sotaan hankita?
9. Niin myös te, jos te kielillä
puhutte ja ette puhu selkiästi;
kuinka se ymmärretään, mitä
puhuttu on? Sillä te puhutte tuu-
leen.
10. Moninaiset tosin ovat äänet
maailmassa, ja ei yhtään niistä
ole äänetöintä;
11. Sentähden, ellen minä tiedä
äänen tointa, niin minä olen pu-
hujalle outo, ja se, joka puhuu,
on myös minulle outo.
12. II. Niin tekin, koska te ahke-
rasti hengellisiä lahjoja etsitte,
niin ahkeroikaat seurakunnan
parannukseksi, että teillä kyllä
olis.
13. Sentähden, joka kielillä pu-
huu, se rukoilkaan, että hän sen
taitais myös selittää.
14. Sillä jos minä kielillä rukoi-
len, niin minun henkeni rukoilee,
mutta minun mieleni on hedel-
mätöin.
15. Kuinkas se siis on? Minä ru-
koilen hengessä, ja rukoilen
myös mielessäni: minä veisaan
hengessä, ja veisaan myös mie-
lessäni.
16. Mutta koska sinä hengessä
siunaat, kuinkas se, joka oppi-
mattoman siassa on, pitää sinun
kiitoksees amen sanoman? sillä
ei hän ymmärrä, mitäs sanot.
17. Sinä tosin hyvästi kiität,
vaan ei se toinen siitä parane.
18. Minä kiitän minun Jumalaani,
että minä taidan usiammalla kie-
lellä puhua kuin te kaikki.
19. Mutta seurakunnassa tahdon
