P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2370
hyödyllinen.
4. II. Rakkaus on kärsivällinen ja
laupias*. Ei rakkaus kadehdi, ei
rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5. Ei hän käytä itsiänsä sopimat-
tomasti, ei omaansa etsi*, ei
hän vihaan syty, ei hän pahaa
ajattele,
6. Ei hän vääryydestä iloitse*,
mutta hän iloitsee totuudesta+:
7. Kaikki hän peittää*, kaikki hän
uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki
hän kärsii.
8. III. Ei rakkaus koskaan väsy;
vaikka prophetiat lakkaavat, ja
kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9. Sillä me ymmärrämme puolit-
tain*, ja propheteeraamme puo-
littain.
10. Mutta kuin täydellinen tulee,
sitte vajaa lakkaa.
11. Kuin minä olin lapsi, niin mi-
nä puhuin kuin lapsi, minulla oli
lapsen mieli ja ajattelin kuin lap-
si; mutta sitte kuin minä mie-
heksi tulin, niin minä hylkäsin
lapselliset.
12. Sillä nyt me näemme niin-
kuin peilistä tapauksessa*, mutta
silloin kasvoista kasvoihin+: nyt
minä tunnen puolittain, vaan sil-
loin minä tunnen niinkuin minä
tuttu olen§.
13. Mutta nyt pysyvät usko, toi-
vo, rakkaus, nämät kolme; vaan
rakkaus on suurin niistä.
14. Luku.
I. Apostoli osoittaa, että prophe-
teerata, se on: selittää Pyhää
Raamattua, on suurempi lahja
kuin puhua oudoilla kielillä ilman
selittämättä; II. Kuinka kumpikin
niistä lahjoista pitää oikein käy-
tettämän; III. Ettei vaimon sovi
puhua seurakunnassa.
I. Noudattakaat rakkautta, olkaat
ahkerat hengellisten lahjain pe-
rään*; mutta enemmin prophe-
teeraamaan.
2. Sillä joka kielillä puhuu*, ei
hän ihmisille puhu, vaan Juma-
lalle; sillä ei kenkään kuule,
vaan hän puhuu salaisuudet
hengessä.
3. Mutta joka propheteeraa, se
puhuu ihmisille parannukseksi ja
neuvoksi ja lohdutukseksi.
4. Joka kielillä puhuu, hän pa-
rantaa itsensä; mutta joka
propheteeraa, hän seurakunnan
parantaa.
