PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2193
silloin häneen perkele. Niin Je-
sus sanoi hänelle: mitäs teet,
niin tee pikemmin.
28. Mutta sitä ei yksikään at-
rioitsevista ymmärtänyt, mitä
varten hän sen hänelle sanoi.
29. Sillä muutamat luulivat, kos-
ka Juudaalla oli kukkaro*, Je-
suksen hänelle sanovan: osta,
mitä me juhlapäiväksi tarvitsem-
me: eli että hän vaivaisille jota-
kin antais.
30. Kuin hän siis sen palan ot-
tanut oli, meni hän kohta ulos;
ja yö oli.
31. III. Kuin hän oli mennyt ulos,
sanoi Jesus: nyt on Ihmisen Poi-
ka kirkastettu, ja Jumala on kir-
kastettu hänessä.
32. Jos Jumala on kirkastettu
hänessä, niin on myös Jumala
kirkastava hänen itsessänsä, ja
kirkastaa hänen pian.
33. Rakkaat lapsukaiset, minä
olen vielä vähän aikaa teidän
kanssanne: teidän pitää minua
etsimän, ja niinkuin minä sanoin
Juudalaisille: ette taida sinne
tulla, kuhunka minä menen*, niin
minä sanon myös nyt teille.
34. Uuden käskyn minä teille
annan, että te rakastaisitte tei-
tänne keskenänne*, niinkuin mi-
nä teitä rakastin, että te myös
toinen toistanne rakastaisitte.
35. Siitä pitää kaikkein tunteman
teidät minun opetuslapsikseni,
jos te keskenänne rakkauden pi-
dätte.
36. Sanoi Simon Pietari hänelle:
Herra, kuhunkas menet? Jesus
vastasi häntä: kuhunka minä
menen, et sinä taida nyt minua
seurata, mutta tästälähin sinä
olet minua seuraava.
37. Pietari sanoi hänelle: Herra,
miksi en minä nyt taida sinua
seurata? minä panen henkeni si-
nun edestäs.
38. Jesus vastasi häntä: sinä
panet henkes minun edestäni?
Totisesti, totisesti sanon minä
sinulle: ei laula kukko ennenkuin
sinä olet kolmasti minun kieltä-
nyt.
14. Luku.
Pitkittäin äsköin-aljettua hyvästi-
jättöpuhettansa Jesus lohduttaa
opetuslapsia: I. Että heillä oli sia
valmistettu Isän tykönä, II. Että
hän itse oli tie oleva Isän tykö,
ja yksi Isän kanssa, III. Että hän
