PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2189
ylös juhlana rukoilemaan.
21. Niin he menivät Philippuksen
tykö, joka oli Galilean Betsaidas-
ta, ja rukoilivat häntä, sanoen:
herra, me tahdomme nähdä Je-
susta.
22. Philippus meni ja sanoi sen
Andreakselle, ja Andreas taas ja
Philippus sanoivat sen Jesuksel-
le.
23. Mutta Jesus vastasi heitä ja
sanoi: aika on tullut, että Ihmi-
sen Poika pitää kirkastettaman.
24. Totisesti, totisesti sanon mi-
nä teille: ellei maahan pudonnut
nisun jyvä kuole, niin se jää yk-
sinänsä; mutta jos se kuolee,
niin se tuo paljon hedelmää.
25. Joka rakastaa henkeänsä,
hän kadottaa sen; mutta joka
tässä maailmassa vihaa henke-
änsä, hän tuottaa sen ijankaikki-
seen elämään.
26. Jos joku minua palvelee,
hän seuratkaan minua: ja missä
minä olen, siellä pitää myös mi-
nun palveliani oleman*: ja jos
joku minua palvelee, häntä on
Isä kunnioittava.
27. Nyt on minun sieluni suures-
ti murheissansa, ja mitä minun
pitää sanoman? Isä, vapahda
minua tästä hetkestä; kuitenkin
olen minä sentähden tähän het-
keen tullut.
28. Isä, kirkasta sinun nimes.
Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi:
minä olen sen kirkastanut, ja
tahdon vielä nyt kirkastaa.
29. Niin kansa, joka läsnä seisoi
ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jy-
lisseen. Muut sanoivat: enkeli
puhutteli häntä.
30. Jesus vastasi ja sanoi: ei
tämä ääni tullut minun, vaan
teidän tähtenne.
31. IV. Nyt tämä maailma tuomi-
taan: nyt tämän maailman pää-
mies pitää heitettämän ulos.
32. Ja kuin minä maasta noste-
taan ylös*, niin minä vedän
kaikki minun tyköni.
33. (Mutta sen hän sanoi, muis-
tuttain millä kuolemalla hänen
piti kuoleman.)
34. Niin kansa vastasi häntä ja
sanoi: me olemme laista kuulleet
Kristuksen pysyvän ijankaikkises-
ti*: ja kuinka sinä sanot, että
Ihmisen Poika pitää nostettaman
ylös? Kuka on se Ihmisen Poika?
35. Niin Jesus sanoi heille: val-
keus on vielä vähän aikaa tei-
dän kanssanne*, vaeltakaat niin-
