PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2186
37. Mutta muutamat heistä sa-
noivat: eikö tämä, joka sokian
silmät avasi*, tainnut tehdä, ettei
tämäkään kuollut olisi?
38. Niin Jesus kauhistui taas it-
sessänsä, ja tuli haudan tykö.
Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi
sen päälle pantu.
39. Jesus sanoi: ottakaat kivi
pois. Sanoi hänelle Martta, sen
sisar, joka kuollut oli: Herra, jo
hän haisee, sillä hän on neljä
päivää kuolleena ollut.
40. Jesus sanoi hänelle: enkö
minä sinulle sanonut: jos sinä
uskoisit, niin sinä näkisit Juma-
lan kunnian.
41. Ja he ottivat kiven pois sial-
tansa, johon kuollut pantu oli.
Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja
sanoi: Isä, minä kiitän sinua, et-
täs minua kuulit.
42. Mutta minä tiedän myös, et-
täs aina minua kuulet; vaan
kansan tähden, joka tässä ym-
päri seisoo, sanon minä, että he
uskoisivat sinun minua lähettä-
neeksi.
43. Ja kuin hän nämät sanonut
oli, huusi hän suurella äänellä:
Latsarus, tule ulos.
44. Ja se kuollut tuli ulos sidot-
tuna käsistä ja jaloista käärilii-
nalla, ja hänen kasvonsa olivat
sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus
sanoi heille: päästäkäät häntä ja
antakaat hänen mennä.
45. Niin monta Juudalaista, jotka
olivat Marian tykö tulleet, ja nä-
kivät mitä Jesus teki, uskoivat
hänen päällensä.
46. II. Mutta muutamat heistä
menivät Pharisealaisten tykö ja
ilmoittivat heille, mitä Jesus oli
tehnyt.
47. Niin ylimmäiset papit ja Pha-
risealaiset kokosivat neuvon*, ja
sanoivat: mitä me teemme? sillä
tämä ihminen tekee monta ih-
mettä.
48. Jos me sallimme hänen niin
olla, niin kaikki uskovat hänen
päällensä, ja Roomalaiset tulevat
ja ottavat pois sekä meidän
maamme että kansamme.
49. Mutta yksi heistä, Kaiphas
nimeltä, joka oli sinä vuonna
ylimmäinen pappi, sanoi heille:
ette mitään tiedä:
50. Ette myös ajattele, että se
on meille tarpeellinen, että yksi
ihminen kuolee kansan tähden*,
ettei kaikki kansa hukkuisi.
51. Mutta ei hän sitä itsestänsä
