PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2184
sarus, Betaniasta, Marian ja hä-
nen sisarensa Martan kylästä.
2. Mutta Maria oli se, joka voiteli
Herran voiteella ja hänen jalkan-
sa hiuksillansa kuivasi*, jonka
veli Latsarus sairasti.
3. Niin hänen sisarensa lähetti-
vät hänen tykönsä, ja sanoivat:
Herra, katso, se sairastaa, jotas
rakastat.
4. Kuin Jesus sen kuuli, sanoi
hän: ei tämä tauti ole kuole-
maksi, vaan Jumalan kunniaksi,
että Jumalan Poika sen kautta
kunnioittettaisiin.
5. Mutta Jesus rakasti Marttaa,
ja hänen sisartansa, ja Latsarus-
ta.
6. Kuin hän siis kuuli hänen sai-
rastavan, niin hän viipyi siinä
paikassa kaksi päivää.
7. Sitte sanoi hän opetuslapsil-
lensa: menkäämme jälleen Juu-
deaan.
8. Sanoivat hänelle opetuslapset:
Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset
sinua kivittääksensä, ja sinä me-
net taas sinne.
9. Vastasi Jesus: eikö kaksitois-
takymmentä ole päivän hetkeä?
Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän
loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee
tämän maailman valkeuden.
10. Mutta jos joku yöllä vaeltaa,
hän loukkaa itsensä; sillä ei val-
keus ole hänessä.
11. Näitä hän puhui, ja sanoi
sitte heille: ystävämme Latsarus
makaa, mutta minä menen hän-
tä unesta herättämään.
12. Niin sanoivat hänen opetus-
lapsensa: Herra, jos hän makaa,
kyllä hän paranee.
13. Mutta Jesus sanoi hänen
kuolemastansa; vaan he luulivat
hänen sanovan unen makaami-
sesta.
14. Niin Jesus sanoi heille sel-
kiästi: Latsarus on kuollut.
15. Ja minä iloitsen teidän täh-
tenne, etten minä siellä ollut, et-
tä te uskoisitte. Mutta men-
käämme hänen tykönsä.
16. Niin sanoi Toomas, joka kut-
sutaan kaksoiseksi, muille ope-
tuslapsille: käykäämme myös me,
että me kuolisimme hänen kans-
sansa.
17. Niin Jesus tuli ja löysi hänen
jo neljä päivää maanneen hau-
dassa.
18. Mutta Betania oli läsnä Je-
rusalemia, lähes viisitoistakym-
mentä vakomittaa.
