PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2185
19. Ja monta Juudalaisista oli
tullut Martan ja Marian tykö,
lohduttamaan heitä heidän vel-
jensä tähden.
20. Kuin Martta kuuli Jesuksen
tulevan, juoksi hän häntä vastaa;
mutta Maria istui kotona.
21. Niin Martta sanoi Jesukselle:
Herra, jos sinä olisit täällä ollut,
niin ei minun veljeni olisi kuollut.
22. Mutta minä tiedän vielä, että
kaikki, mitä sinä anot Jumalalta,
ne Jumala sinulle antaa.
23. Jesus sanoi hänelle: sinun
veljes on nouseva ylös.
24. Martta sanoi hänelle: minä
tiedän hänen nousevan ylösnou-
semisessa* viimeisenä päivänä.
25. Sanoi Jesus hänelle: minä
olen ylösnousemus ja elämä: jo-
ka uskoo minun päälleni, hän
elää, ehkä hän olis kuollut.
26. Ja jokainen, joka elää ja us-
koo minun päälleni, ei hänen pi-
dä kuoleman ijankaikkisesti*: us-
kotkos sen?
27. Hän sanoi hänelle: jaa Herra,
minä uskon sinun Kristukseksi,
Jumalan Pojaksi*, joka tuleva oli
maailmaan.
28. Ja kuin hän näitä sanonut
oli, meni hän pois ja kutsui sisa-
rensa Marian salaa, sanoen:
Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
29. Kuin hän sen kuuli, nousi
hän kohta ja tuli hänen tykönsä.
30. (Sillä ei Jesus ollut vielä ky-
lään tullut, vaan oli siinä paikas-
sa, jossa Martta oli hänen koh-
dannut.)
31. Kuin siis Juudalaiset, jotka
hänen kanssansa huoneessa oli-
vat lohduttamassa häntä, näkivät
Marian nopiasti nousevan ja me-
nevän ulos, seurasivat he häntä,
sanoen: hän menee haudalle it-
kemään.
32. Kuin Maria sinne tuli, missä
Jesus oli, ja näki hänen, lankesi
hän hänen jalkainsa juureen ja
sanoi hänelle: Herra, jos olisit
täällä ollut, ei olisi minun veljeni
kuollut.
33. Kuin Jesus näki hänen itke-
vän ja Juudalaiset, jotka hänen
kanssansa tulleet olivat, itkevän,
kauhistui hän hengessä ja tuli
sangen murheelliseksi,
34. Ja sanoi: kuhunka te hänen
panitte? He sanoivat hänelle:
Herra, tule ja katso.
35. Ja Jesus itki.
36. Niin sanoivat Juudalaiset:
katso, kuinka hän rakasti häntä.
