JEREMIA
1553
minun pahoja kyläni miehiä vas-
taan, jotka tarttuvat minun pe-
rintööni, jonka minä kansalleni
Israelille jakanut olen: katso, mi-
nä revin heitä ylös heidän maas-
tansa, ja otan ulos Juudan huo-
neen juuri heidän keskeltänsä.
15. Ja pitää tapahtuman, että
kuin minä olen heidän ottanut
ulos, armahdan minä jälleen hei-
tä, ja annan kullekin oman pe-
rintönsä ja maansa jälleen.
16. Ja se on tapahtuva, jos he
minun kansastani kaiketi oppivat
vannomaan minun nimeni kaut-
ta* (niin totta kuin Herra elää),
niinkuin he ennen minun kansani
opettivat vannomaan Baalin
kautta: niin pitää heitä myös ra-
kennettaman minun kansani se-
assa.
17. Mutta jollei he kuule, niin
minä totisesti revin ylös sen
kansan, ja surmaan sen, sanoo
Herra.
13. Luku.
I. Osoitetaan Juudalaisille tar-
joonteleva onnettomuus, vertauk-
silla liinaisesta vyöstä ja viinalei-
listä. II. Neuvotaan parannukseen,
ilman oli välttämätön rangaistus
heitä kohtaava, jumalattomuuden
tähden.
I. Näin sanoo Herra minulle: me-
ne ja osta itselles liinainen vyö,
ja vyötä sillä kupees, ja älä sitä
kasta.
2. Ja minä ostin vyön Herran
käskyn jälkeen, ja sidoin sen
ympäri minun kupeitani.
3. Niin tapahtui Herran sana toi-
sen kerran minulle ja sanoi:
4. Ota vyö, jonka ostanut ja
ympäri kupeitas sitonut olet;
nouse ja mene Phratiin ja kätke
se kiviraunioon.
5. Minä menin ja kätkin sen
Phratin tykö, niinkuin Herra mi-
nulle käskenyt oli.
6. Mutta pitkän ajan perästä ta-
pahtui, että Herra sanoi minulle:
nouse ja mene Phratiin, ja ota
se vyö jälleen, jonka minä sinun
käskin sinne kätkeä.
7. Minä menin Phratiin, ja kai-
voin sen ylös, ja otin vyön siitä
paikasta, johon minä pannut
olin; ja katso, vyö oli mädänty-
nyt, niin ettei se mitään enään
kelvannut.
8. Niin tapahtui Herran sana mi-
