JEREMIA
1559
kan alle heidän vihollisillensa,
sanoo Herra.
10. II. Voi minua, äitini, ettäs
minun synnytit* riiteliäksi ja vas-
tustajaksi koko maalle+! En minä
ole korkoa ottanut, eikä he ole
minulle kasvulle antaneet, kui-
tenkin kaikki minua kiroilevat.
11. Herra sanoi: sinun jääneilles
pitää vielä hyvin käymän; minä
tahdon joutua avukses hädän ja
ahdistuksen aikana vihollista vas-
taan.
12. Eikö rauta taitane särkeä si-
tä rautaa ja vaskea, joka pohjoi-
sesta tulee?
13. Vaan minä tahdon (ennen)
antaa sinun kalus ja tavaras
raatelukseksi* ilman maksoa; ja
se on kaikkein sinun synteis
tähden kaikissa sinun rajoissas.
14. Ja minä tahdon antaa sinun
vietää vihollistes kanssa siihen
maahan, jota et sinä tunne; sillä
tuli on minun vihassani syttynyt
ja pitää teidän päällänne pala-
man.
15. III. Sinä, Herra, sen tiedät,
muista minua ja pidä minusta
suru, ja kosta minun vihollisilleni
minun puolestani, älä viivytä vi-
haas, ota minua vastaan; sillä
sinä tiedät, että minä sinun täh-
tes häväistään.
16. Sinun sanas ovat saavutetut,
ja minä olen ne käsittänyt, ja
sinun sanas on minulle ilo ja
sydämen lohdutus; ja minä olen
nimitetty sinun nimes jälkeen,
Herra Jumala Zebaot.
17. En minä anna itsiäni pilkkaa-
jain pariin*, enkä iloitse (heidän
kanssansa), vaan olen yksinänsä
sinun kätes pelvon tähden: sillä
sinä vihastut raskaasti minun
päälleni.
18. Miksi minun ahdistukseni
kestää niin kauvan, ja minun
haavani ovat aivan pahat, niin
ettei niitä kukaan parantaa tai-
da*? Sinä olet minulle niin kuin
lähde, joka ei enään vuotaa
tahdo.
19. Sentähden sanoo Herra näin:
jos sinä käännyt (minun tyköni),
niin minä tahdon kääntää sinun,
ja sinun pitää seisoman minun
edessäni; ja jos sinä eroitat hy-
vän pahasta, niin sinun pitää
oleman niinkuin minun suuni.
Heidän pitää kääntymän sinun
tykös, ja et sinä käänny heidän
tykönsä.
20. Sillä minä teen sinun vah-
