JEREMIA
1562
pahat tekonsa ja syntinsä, että
he ovat saastuttaneet minun
maani; kauhistustensa raadoilla,
ja kauhistuksellansa täyttivät he
minun perintöni.
19. Herra, sinä olet väkevyyteni
ja voimani, ja turvani hädässä;
pakanat tulevat sinun tykös
maailman ääristä ja sanovat:
meidän isämme ovat tosin pitä-
neet vääriä ja turhia jumalia,
jotka ei mitään auttaa taida.
20. Kuinka taitaa ihminen tehdä
hänellensä jumalia, jotka ei kui-
tenkaan jumalat olekaan?
21. Sentähden katso, minä tah-
don opettaa heitä tällä haavalla,
ja tehdä heille minun käteni ja
valtani tiettäväksi; ja heidän pi-
tää ymmärtämän, että minun
nimeni on Herra.
17. Luku.
I. Uhataan taas Juudalaisia ran-
gaistuksella kovakorvaisuutensa
tähden. II. Osoitetaan, kuka oikia
turva on. III. Jeremian rukous
pilkkaajiansa vastaan. IV. Neuvo
sabbatin pyhittämiseen.
I. Juudan synti on raudalla ja
kovalla timantilla kirjoitettu, ja
heidän sydämensä tauluihin kai-
vettu, ja teidän alttarinne sarviin,
2. Että heidän lapsensa mieleen-
sä johdattaisivat alttarit ja met-
sistöt viheriäisten puiden tykönä
korkeilla vuorilla.
3. Mutta minä olen antava sinun
korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla
että kedoilla, sekä riistas, että
kaiken sinun tavaras, niiden syn-
tein tähden, jotka kaikissa sinun
maas äärissä on tehty.
4. Ja sinun pitää tuleman aje-
tuksi pois sinun perinnöstäs,
jonka minä sinulle antanut olen;
ja minä tahdon sinun tehdä vi-
hollisten orjaksi siinä maassa,
jota et sinä tunne; sillä te olette
sytyttäneet vihani tulen, joka
ijankaikkisesti palava on.
5. II. Näin sanoo Herra: kirottu
olkoon se mies, joka luottaa ih-
miseen, ja panee lihan itsellensä
käsivarreksi, ja jonka sydän luo-
puu pois Herrasta.
6. Hänen pitää tuleman niinkuin
kanerva* korvessa, ja ei pidä
saaman nähdä tulevaista lohdu-
tusta; ja hänen pitää asuman
kuivuudessa korvessa, hedelmät-
tömässä ja autiossa erämaassa.
