JEREMIA
1556
missa on valitus.
3. Ylimmäiset lähettävät alamai-
sensa veden perään, mutta kuin
he tulevat kaivolle, niin ei he
löydä vettä, ja kantavat niin as-
tiansa kotia tyhjänä jälleen; he
käyvät surullisina ja häpeevät, ja
peittävät päänsä,
4. Että maa pakahteli, ettei sada
maan päälle, peltomiehet käyvät
suruissansa ja peittävät päänsä.
5. Sillä naaraspeurat, jotka ke-
dolla poikivat, hylkäävät vasik-
kansa, ettei ruoho kasva.
6. Ja metsä-aasit seisovat mäillä
ja haistelevat tuulta niinkuin lo-
hikärmeet, ja heidän silmänsä
nääntyvät, ettei heinä kasva.
7. Voi Herra, meidän pahat te-
komme ovat sen kyllä ansain-
neet, mutta auta kuitenkin sinun
nimes tähden; sillä meidän ko-
vakorvaisuutemme on suuri, kuin
me olemme sinua vastaan syntiä
tehneet.
8. Sinä olet Israelin turva ja aut-
taja hädässä; miksis olet niinkuin
muukalainen maassa, ja niinkuin
vieras, joka siihen ainoasti yö-
tyy?
9. Miksis olet niinkuin mies, joka
on pelkuri, ja niinkuin väkevä,
joka ei auttaa taida? Sinä olet
kuitenkin meidän seassamme,
Herra, ja me nimitetään sinun
nimelläs; älä meitä hylkää.
10. II. Näin sanoo Herra tästä
kansasta: he juoksevat mielellän-
sä sinne ja tänne, eikä pysy
alallansa; sentähden ei he kel-
paa Herralle, vaan hän muistaa
kyllä heidän pahuutensa, ja tah-
too etsiä heidän syntejänsä.
11. Ja Herra sanoi minulle: ei
sinun pidä rukoileman tämän
kansan edestä heidän hyväksen-
sä.
12. Sillä jos he paastoavat, en
minä sittekään kuule heidän ru-
koustansa*, ja jos he polttouhria
ja ruokauhria uhraavat, niin ei
ne minulle kelpaa; vaan minä
lopetan heidät miekalla, nälällä
ja rutolla.
13. Niin minä sanoin: oi Herra,
Herra, katso, prophetat sanovat
heille*: ei teidän pidä miekkaa
näkemän, eikä saaman kallista
aikaa, mutta minä annan teille
hyvän rauhan tässä paikassa.
14. Ja Herra sanoi minulle:
prophetat ennustavat valhetta
minun nimeeni, en ole minä hei-
tä lähettänyt enkä käskenyt,
