JEREMIA
1545
I. Jospa minun päässäni olis kyl-
lä vettä, ja minun silmäni olis
kyynelten lähde, että minä voisin
itkeä yli päivää ja yötä lyötyjä
minun kansastani.
2. Jospa minulla olis matkamies-
ten maja korvessa, niin minä jät-
täisin minun kansani ja menisin
pois heidän tyköänsä; sillä he
ovat kaikki huorintekiät ja paha
joukko.
3. He ampuvat kielellänsä niin-
kuin joutsellansa valhetta ja ei
totuutta; vaeltavat väkivallalla
maassa ja menevät yhdestä pa-
huudesta niin toiseen, ei totellen
minua, sanoo Herra.
4. Jokainen karttakoon lähim-
mäistänsä, ja älköön uskoko vel-
jeänsäkään; sillä veli sortaa ja
painaa alas veljensä, ja ystävä
pettää ystävänsä.
5. Ystävä pilkkaa ystäväänsä, ja
ei puhu totuutta; he totuttavat
kielensä puhumaan valhetta, ja
ahkeroitsevat pahaa tehdä.
6. Sinä asut petoksen keskellä,
ja ei he taida minua tuta petok-
sen tähden, sanoo Herra.
7. II. Sentähden sanoo Herra
Zebaot näin: katso, minä sulaan
heitä, ja koettelen heitä; sillä mi-
tä minä muuta teen minun kan-
sani tyttären nähden?
8. Heidän petolliset kielensä ovat
murhanuolet*; suullansa he pu-
huvat lähimmäisensä kanssa ys-
tävällisesti, vaan sydämessänsä
he väijyvät häntä+.
9. Eikö minun sentähden pitäisi
rankaiseman heitä, sanoo Herra?
ja eikö minun sieluni pitäisi kos-
taman senkaltaiselle kansalle
kuin tämä on?
10. Minä itken ja surkuttelen
vuorilla, ja valitan korvessa lai-
tumilla; sillä he ovat peräti ha-
joitetut, niin ettei siitä enään
kenkään vaella, ei myös siellä
kuulu karjan ääntä; taivaan lin-
nut ja kaikki karja ovat jo lentä-
neet ja menneet pois.
11. Ja minä teen Jerusalemin
kiviraunioksi ja lohikärmeiden
pesäksi*; ja minä hävitän Juudan
kaupungit, niin ettei niissä yhtä-
kään pidä asuman.
12. Joka viisas olis, hän ajattelis
sitä*, ja ilmoittais, mitä Herran
suu hänelle sanoo. Minkätähden
siis maa niin hukutetuksi ja hävi-
tetyksi tulee, että se on niinkuin
erämaa, josta ei yksikään vaella?
13. Ja Herra sanoi: sentähden,
