JEREMIA
1552
net, näet minun ja tutkistelet
sydämeni sinun edessäs; tempaa
heitä niinkuin lampaita teuraaksi
tehtää, ja pyhitä heitä tappami-
sen päiväksi.
4. Kuinka kauvan siis pitää
maan niin surkiasti oleman, ja
ruohon kaikissa paikoissa kedol-
la kuivuman? asuvaisten pahuu-
den tähden, että sekä eläimet
että linnut katoovat; sillä he sa-
novat: hän kyllä vähän tietää,
kuinka meille tästälähin käy.
5. Jos ne, jotka jalkaisin käyvät,
väsyttävät teidät, kuinka siis sil-
loin käy, kuin sinun täytyy he-
vosmiesten kanssa juosta? Ja
jos sinä etsit niissä maakunnissa
suruttomuutta, joissa rauha on,
mitä sinulle on tapahtuva sen
ylpiän Jordanin tykönä?
6. Sillä sinun veljes ja isäs huo-
ne ovat myös sinua vastaan pe-
tolliset ja pitittävät sinua täydel-
lä kurkulla*; sentähden älä usko
heitä, jos he vielä ystävällisesti
sinun kanssas puhuvat+.
7. II. Minun täytyy antaa minun
huoneeni ylön, ja paeta minun
perintöäni, ja antaa minun rak-
kaan sieluni vihollisten käsiin.
8. Minun perintöni on tullut mi-
nulle niinkuin jalopeura metsäs-
sä, ja räyskyy minua vastaan,
sentähden vihaan minä häntä.
9. Minun perintöni on niinkuin
kirjava lintu, jonka ympärille lin-
nut heitänsä kokoovat; nouskaat
ja kootkaat teitänne kaikki eläi-
met kedolla, tulkaat ja syökäät.
10. Monet paimenet ovat hävit-
täneet minun viinamäkeni, ja
sotkuneet minun sarkani; he
ovat tehneet minun kauniin sar-
kani korveksi ja autioksi.
11. (Minä näen jo kaiketi) kuinka
surkiasti hän on hävitetty, että
koko maa on kylmillä; mutta ei
yksikään sitä pannut sydämeen-
sä.
12. Sillä hävittäjät tulevat kaikille
kukkuloille korvessa, ja Herran
miekka kuluttaa yhdestä maan
äärestä niin toiseen, ja ei yhdel-
läkään lihalla pidä rauhaa ole-
man.
13. He kylvävät nisuja, mutta
heidän pitää ohdakkeita niittä-
män, he tekevät itsellensä paljon
vaivaa, mutta ei heidän pidä sitä
nautitseman, eikä iloitseman
vuoden tulostansa*, Herran jul-
man vihan tähden.
14. III. Näin sanoo Herra kaikkia
