JEREMIA
1558
sen Juudalaisten edestä. II. Je-
remia valittaa viheliäisyyttänsä,
johon Herra häntä vastaa. III.
Rukoilee itsellensä armoa, ja saa
siitä ehdollisen lupauksen.
I. Ja Herra sanoi minulle: jos
Moses* ja Samuel+ seisoisivat
minun edessäni, niin ei sydämeni
olisi sittenkään sen kansan puo-
leen§; aja heitä pois minun
edestäni, ja anna heidän mennä.
2. Ja jos he sinulle sanovat: ku-
hunka meidän pitää menemän?
niin sano heille: näin sanoo Her-
ra: jotka (ovat aiotut) kuole-
maan*, ne (menkään) kuole-
maan; jotka miekkaan, ne miek-
kaan; jotka nälkään, ne nälkään;
ja jotka vankiuteen+, ne vankiu-
teen.
3. Sillä minä tahdon määrätä
heille neljä kuritusta*, sanoo
Herra: miekan tappamaan, koirat
repimään, taivaan linnut ja pedot
syömään ja hukuttamaan.
4. Ja minä tahdon ajaa heitä
sinne ja tänne jokaiseen valta-
kuntaan* maan päällä, Manas-
sen, Hiskian Juudan kuninkaan
pojan tähden+, niiden tähden,
mitkä hän teki Jerusalemissa.
5. Sillä kuka tahtoo sinua ar-
mahtaa, Jerusalem? kuka sinua
surkuttelee? kuka pitää mene-
män ja saattaman rauhaa sinul-
le?
6. Sinä olet minun hyljännyt, sa-
noo Herra, ja olet minusta luo-
punut; sentähden olen minä
ojentanut käteni sinua vastaan,
hukuttaakseni sinua; minä suutun
jo armahtamasta.
7. Minä tahdon viskata heitä vis-
kimellä ulos maakunnan porteis-
ta; ja minun kansani, joka ei
tahdo kääntyä menostansa, ne
tahdon minä tehdä kaikki isät-
tömiksi ja kadottaa.
8. Minulla pitää enempi leskiä
oleman heidän seassansa, kuin
santaa meressä; minä tahdon
antaa tulla nuoren hävittäjän äi-
tiä vastaan, julkisen hävittäjän, ja
annan äkisti ja tapaturmaisesti
langeta kaupungin päälle:
9. Niin että se, jolla seitsemän
lasta on, pitää yksinäiseksi tule-
man ja sydämestänsä huokaa-
man; sillä hänen aurinkonsa pi-
tää varhain päivällä laskeman*,
että hänen pitää häpiään tule-
man ja häpeemän; ja ne kuin
jäävät, tahdon minä antaa mie-
