SANANLASKUT
1371
niin kansa itsensä kätkee*; mut-
ta kuin ne hukkuvat, niin van-
hurskaat enenevät.
29. Luku.
Vielä osoitetaan, että suuri eroi-
tus on ilkivaltaisuuden ja hurs-
kauden hedelmäin vaiheella.
Joka kuritukselle on uppiniskai-
nen*, hän äkisti kadotetaan il-
man yhdetäkään avuta.
2. Kuin vanhurskaita monta on,
niin kansa iloitsee; vaan kuin
jumalatoin hallitsee, niin kansa
huokaa.
3. Joka viisautta rakastaa, hän
iloittaa isänsä*; mutta joka huo-
ria elättää, hän tuhlaa tavaran-
sa+.
4. Kuningas rakentaa oikeudella
valtakunnan; vaan lahjain ottaja
sen turmelee.
5. Joka lähimmäisensä kanssa
liehakoitsee, hän hajoittaa ver-
kon jalkainsa eteen.
6. Kuin paha syntiä tekee, niin
hän hänensä paulaan sekoittaa;
vaan vanhurskas riemuitsee, ja
hänellä on ilo.
7. Vanhurskas tuntee köyhän
asian; vaan jumalatoin ei ym-
märrä viisautta.
8. Pilkkaajat hajoittavat kaupun-
gin*; vaan viisaat asettavat vi-
han.
9. Kuin viisas tulee tyhmän
kanssa oikeutta käymään, joko
hän on vihainen eli iloinen, niin
ei ole hänellä yhtään lepoa.
10. Verikoirat vihaavat siviää;
vaan vanhurskaat holhovat hän-
tä.
11. Tyhmä vuodattaa kaiken
henkensä; vaan viisas sen pidät-
tää.
12. Päämies, joka valhetta rakas-
taa, hänen palveliansa ovat
kaikki jumalattomat.
13. Köyhä ja rikas kohtasivat
toinen toisensa*: Herra valaisee
heidän molempain silmänsä.
14. Kuningas, joka uskollisesti
tuomitsee köyhiä, hänen is-
tuimensa vahvistetaan ijankaikki-
sesti.
15. Vitsa ja rangaistus antaa vii-
sauden*; vaan itsevaltainen lapsi
häpäisee äitinsä.
16. Jossa monta jumalatointa
on, siinä on monta syntiä; vaan
vanhurskaat näkevät heidän lan-
keemisensa.
