PSALTTARIT
1309
nastansa.
Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Muista, Herra, Davidia, ja kaik-
kia hänen vaivojansa,
2. Joka Herralle vannoi, ja lupasi
lupauksen Jakobin väkevälle:
3. En mene huoneeni majaan,
enkä vuoteeseeni pane maata;
4. En anna silmäini unta saada,
enkä silmälautaini torkkua,
5. Siihenasti kuin minä löydän
sian* Herralle, Jakobin väkevän
asumiseksi.
6. Katso, me kuulimme hänestä
Ephratassa: me olemme sen löy-
täneet metsän kedoilla.
7. Me tahdomme hänen asuin-
sioihinsa mennä, ja kumartaa
hänen jalkainsa astinlaudan
edessä.
8. Nouse, Herra, sinun lepoos,
sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9. Anna pappis pukea heitänsä
vanhurskaudella ja sinun pyhäs
riemuitkaan.
10. Älä käännä pois voideltus*
kasvoja, sinun palvelias Davidin
tähden.
11. II. Herra on vannonut* Davi-
dille totisen valan, ja ei hän siitä
vilpistele: sinun ruumiis hedel-
mästä minä istutan istuimelles.
12. Jos sinun lapses minun liit-
toni pitävät, ja minun todistuk-
seni, jotka minä heille opetan,
niin heidän lapsensa myös pitää
sinun istuimellas istuman ijan-
kaikkisesti.
13. Sillä Herra on Zionin valin-
nut, ja tahtoo sitä asuinsiaksen-
sa.
14. Tämä on minun leponi ijan-
kaikkisesti: tässä minä tahdon
asua; sillä se minulle kelpaa.
15. Minä hyvästi siunaan hänen
elatuksensa, ja hänen köyhillen-
sä kyllä annan leipää.
16. Hänen pappinsa minä puetan
autuudella; ja hänen pyhänsä pi-
tää ilolla riemuitseman.
17. Siellä minä annan puhjeta
Davidin sarven*: minä valmistan
kynttilän voidellulleni+.
18. Hänen vihollisensa minä hä-
piällä puetan; mutta hänen pääl-
länsä pitää hänen kruununsa
kukoistaman.
133. Psalmi.
Sopivaisuuden ylistys ja hyödy-
tys.
