PSALTTARIT
1313
137. Psalmi.
Ennustus I. Surullisuudesta Babe-
lin vankeudessa. II. Vangittuin
toivosta ja pyynnöstä Jumalan
tykö.
I. Babelin virtain tykönä me is-
tuimme ja itkimme, kuin me Zio-
nin muistimme.
2. Kanteleemme me ripustimme
pajuihin, jotka siellä olivat.
3. Siellä he käskivät meidän vei-
sata, jotka meitä vankina pitivät,
ja iloita meidän itkussamme:
Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4. Kuinka me veisaisimme Herran
veisun vieraalla maalla?
5. II. Jos minä unohdan sinua,
Jerusalem, niin olkoon oikia kä-
teni unohdettu.
6. Tarttukoon kieleni suuni la-
keen, ellen minä sinua muista,
ellen minä tee Jerusalemia
ylimmäiseksi ilokseni.
7. Herra, muista Edomin lapsia*
Jerusalemin päivänä+, jotka sa-
novat: repikäät maahan hamaan
hänen perustukseensa asti.
8. Sinä hävitetty tytär, Babel*;
autuas on, se joka sinulle kos-
taa, niinkuin sinä meille tehnyt
olet+.
9. Autuas on se, joka piskuiset
lapses ottaa ja paiskaa kiviin.
138. Psalmi.
I. David kiittää Jumalaa hänen
hyvyytensä edestä; II. Neuvoo
myös kuninkaita sitä tekemään;
III. Turvaa uskalluksella Jumalan
suojelukseen.
Davidin.
I. Minä kiitän sinua kaikesta sy-
dämestäni: jumalain edessä minä
sinulle kiitosta veisaan.
2. Minä tahdon kumartaen ru-
koilla sinun pyhän templis puo-
leen*, ja kiittää sinun nimeäs,
sinun armos ja totuutes tähden;
sillä sinä teit nimes ja sanas
suureksi kaikkein ylitse.
3. Koska minä sinua avukseni
huudan, niin sinä kuulet minua,
ja annat sielulleni suuren väke-
vyyden.
4. II. Herra! sinua kiittävät kaikki
kuninkaat maan päällä, että he
kuulevat sinun suus sanoja,
5. Ja veisaavat Herran teille, et-
tä Herran kunnia on suuri.
6. Sillä Herra on korkia, ja kat-
