PSALTTARIT
1301
122. Vastaa palvelias edestä, ja
lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi
minulle väkivaltaa.
123. Minun silmäni hiveltyvät si-
nun autuutes perään, ja sinun
vanhurskautes sanan jälkeen.
124. Tee palvelias kanssa sinun
armos jälkeen, ja opeta minulle
sinun säätyjäs.
125. Sinun palvelias minä olen*:
anna minulle ymmärrystä, että
minä tuntisin sinun todistukses.
126. Jopa aika on, että Herra
siihen jotakin tekis: he ovat si-
nun lakis särkeneet.
127. Sentähden minä rakastan
sinun käskyjäs, enempi kuin kul-
taa ja parasta kultaa.
128. Sentähden minä pidän vi-
susti kaikkia sinun käskyjäs: mi-
nä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129. XVII. Ihmeelliset* ovat sinun
todistukses; sentähden minun
sieluni ne pitää.
130. Kuin sinun sanas juliste-
taan, niin se valistaa ja antaa
yksinkertaisille ymmärryksen.
131. Minä avaan suuni ja huo-
kaan; sillä minä halajan sinun
käskys.
132. Käännä sinuas minun puo-
leeni, ja ole minulle armollinen,
niinkuin sinä olet niille tottunut
tekemään, jotka sinun nimeäs
rakastavat.
133. Vahvista minun käymiseni*
sinun sanassas, ja älä anna vä-
kivallan minua vallita.
134. Lunasta minua ihmisten vä-
kivallasta, niin minä pidän sinun
käskys.
135. Valista sinun kasvos* palve-
lias päälle, ja opeta minulle si-
nun säätys.
136. Minun silmäni vettä vuota-
vat, niinkuin virta, ettei sinun
käskyjäs pidetä.
137. XVIII. Herra! sinä olet van-
hurskas ja sinun tuomios ovat
oikiat.
138. Sinä olet vanhurskautes to-
distukset ja totuuden visusti
käskenyt.
139. Minä olen lähes surmakseni
kiivannut, että minun viholliseni
ovat sinun sanas unohtaneet.
140. Sinun puhees on sangen
koeteltu*, ja sinun palvelias sen
rakkaana pitää.
141. Minä olen halpa ja ylönkat-
sottu, mutta en minä unohda
sinun käskyjäs.
142. Sinun vanhurskautes on
ijankaikkinen vanhurskaus, ja si-
