PSALTTARIT
1314
selee nöyriä, ja ylpiät tuntee
kaukaa.
7. III. Jos minä vaeltaisin ahdis-
tuksen keskellä, niin sinä virvoi-
tat minua, ja lähetät kätes vihol-
listeni vihan päälle: sinun oikia
kätes varjelee minua.
8. Herra tekee siihen lopun* mi-
nun tähteni: Herra, sinun lau-
piutes on ijankaikkinen, älä kä-
sialaas hylkää!
139. Psalmi.
David julistaa I. Jumalan kaikki-
tietäväisyyttä. II. Joka paikassa
läsnäolemista. III. Ihmisen ihmeel-
listä luomista. IV. Toivottaa Ju-
malan vihollisille rangaistusta, ja
itsellensä neuvoa.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Herra! sinä tutkit minua, ja
tunnet minun.
2. Joko minä istun eli nousen,
niin sinä sen tiedät: sinä ymmär-
rät taampaa ajatukseni.
3. Joko minä käyn eli makaan,
niin sinä olet ympärilläni, ja näet
kaikki tieni.
4. Sillä katso, ei ole sanaakaan
kieleni päällä, joita et sinä Herra
kaikkia tiedä.
5. Sinä olet tehnyt jälkimäiseni
ja ensimäiseni, ja pidät sinun
kätes minun päälläni.
6. Senkaltainen tieto on minulle
ylen ihmeellinen ja ylen korkia,
etten minä voi sitä käsittää.
7. II. Kuhunka minä menen sinun
hengestäs? ja kuhunka minä si-
nun kasvois edestä pakenen?
8. Jos minä astuisin ylös taivaa-
sen, niin sinä siellä olet*: jos
minä vuoteeni helvetissä raken-
taisin, katso, sinä myös siellä
olet+.
9. Jos minä ottaisin aamuruskon
siivet, ja asuisin meren äärissä,
10. Niin sinun kätes sielläkin mi-
nua johdattais, ja sinun oikia kä-
tes pitäis minun.
11. Jos minä sanoisin: pimeys
kuitenkin peittää minun, niin on
myös yö valkeus minun ympäril-
läni.
12. Sillä ei pimeys sinun edes-
säs pimitä, ja yö valistaa niin-
kuin päivä; pimeys on niinkuin
valkeus.
13. III. Sinun hallussas ovat mi-
nun munaskuuni: sinä peitit mi-
nun äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua sen edestä,
