PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
26. Luku.
I. Paavali juttelee Agripalle elämänsä, kääntymisensä, kutsumisensa, niin
myös vainon itsiänsä vastaan, ja pelastuksen siitä. II. Festuksen ja
Agripan vastaus Paavalille; hän toivottaa heille kääntymystä, ja he
tunnustavat hänen viattomaksi.
I. Niin Agrippa sanoi Paavalille: sinun on lupa puhua edestäs. Silloin
Paavali ojensi kätensä ja vastasi edestänsä:
2. Minä pidän itseni onnellisena, rakas kuningas Agrippa, että minä
tänäpänä saan sinun edessäs vastata kaikista niistä, mitä minun päälleni
Juudalaisilta kannetaan,
3. Liiatenkin että sinä tiedät kaikki tavat ja Juudalaisten kysymykset:
sentähden rukoilen minä sinua, että kärsivällisesti minua kuulisit.
4. Kaikki tosin Juudalaiset tietävät minun elämäni hamasta nuoruudesta,
kuin se alusta on ollut minun kansani seassa Jerusalemissa:
5. Jotka minun ennen ovat tunteneet, (jos he tahtoisivat todistaa,) että
minä meidän jumalanpalveluksen kaikkein ahkerimman eriseuran jälkeen
olin Pharisealainen.
Ap. T.23:6. Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja
toinen osa Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat
veljet! minä olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni
kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen tähden.
6. Ja minä seison nyt tässä oikeuden edessä toivon tähden sen
lupauksen päälle, joka Jumalalta on meidän isillemme tapahtunut:
Ap. T.13:32. Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen*, joka isille
luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt,
herättäin Jesuksen.
7. Johonka meidän kaksitoistakymmentä sukukuntaa toivovat tulevansa,
