PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
hänen sinne lähettää.
32. Mutta Agrippa sanoi Festukselle: kyllä tämä mies olis taidettu
päästää,
ellei hän olisi keisariin turvannut.
Ap. T.25:11. Sillä jos minä olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni
rikkonut, niin en minä tahdo välttää kuolemaa: jos ei taas mitään niistä
ole, mitä he minun päälleni kantavat, niin ei yksikään taida minua antaa
heidän käsiinsä*: minä turvaan keisariin.
27. Luku.
I. Paavali lähetetään ja purjehtii Roomia kohden. II. Neuvoo haaksiväkeä
Kretan luodon tykönä ottamaan talvisiaa, vaan ei oteta hänen
neuvoansa. III. Haaksi tulee meren hätään, ja Paavali lohduttaa ja
neuvoo haaksiväkeä. IV. Haaksi loukkaantuu; mutta väki pääsee
kuitenkin hengissä maalle.
I. Mutta sitten kuin päätetty oli, että meidän piti Italiaan purjehtiman,
antoivat he Paavalin muiden vankien kanssa yhden sadanpäämiehen
haltuun,
joka kutsuttiin Julius, keisarin sotajoukosta.
Ap. T.25:12. Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sinä
turvasit, keisarin tykö pitää myös sinun menemän.
2. Kuin me siis astuimme Adramytin haahteen, ja meidän piti purjehtiman
Asian ohitse, laskimme me ulos maalta. Ja meidän kanssamme oli
Aristarkus*, Makedonian mies, Tessalonikasta.
Ap. T.19:29. Ja kaikki kaupunki tuli meteliä täyteen, ja he karkasivat
yksimielisesti katseluspaikkaan, ja ottivat kiinni Gajuksen ja
Aristarkuksen, jotka olivat Makedoniasta Paavalin matkakumppanit.
Ap. T.20:4. Mutta Sopater Bereasta seurasi häntä Asiaan asti, ja
Tessalonikasta Aristarkus* ja Sekundus, ja Gajus** Derbestä, ja
