PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
yksikään huku, vaan ainoastaan haaksi.
23. Sillä minun tykönäni seisoi tänä yönä Jumalan enkeli, jonka oma
minä olen, jota minä myös palvelen,
24. Ja sanoi: älä pelkää, Paavali, sinä pitää keisarin eteen asetettaman,
ja katso, Jumala on sinulle lahjoittanut ne kaikki, jotka sinun kanssas
purjehtivat.
25. Sen tähden miehet, olkaat hyvässä uskalluksessa! Sillä minä uskon
Jumalan päälle, että se niin tapahtuu, kuin minulle sanottu on.
26. Mutta yhteen luotoon* pitää meidän kulkeman.
I. Ap. T.28:1. Ja kuin he terveinä päässeet olivat, tunsivat he, että se
luoto* Meliteksi kutsutaan.
27. Kuin neljästoistakymmenes yö joutui, tulimme me puoliyön aikaan
Adriaan, ja haaksimiehet luulivat saavuttavansa jonkun maakunnan;
28. Ja heittivät ulos luotirihman ja löysivät kaksikymmentä kyynärää
syväksi; kuin he tulivat vähää edemmä, heittivät he taas ulos luotirihman
ja löysivät viisitoistakymmentä kyynärää.
29. Niin he pelkäsivät joutuvansa johonkuhun kariin, ja heittivät ulos
neljä ankkuria perältä haahta, ja toivoivat päivän koittavan.
30. Mutta kuin haaksimiehet pyysivät haahdesta paeta, ja lykkäsivät
venheen mereen, sanoen että he tahtoivat ankkuria viedä ulos haahden
keulasta,
31. Niin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotamiehille: ellei nämät
haahdessa pysy, ette suinkaan henkeänne pelasta.
32. Niin sotamiehet hakkasivat poikki venheen pestin, ja antoivat sen
pudota.
33. Ja kuin päivä rupesi valkenemaan, neuvoi Paavali kaikkia heitä
ruokaa ottamaan, sanoen: tänäpänä on neljästoistakymmenes päivä,
kuin te odottaneet olette, ja syömättä olleet, ja ette mitään ole tykönne
ottaneet:
34. Sen tähden neuvon minä teitä ruokaa ottamaan, joka on teille
