PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
hengellemme.
11. Mutta sadanpäämies uskoi enemmin haahdenhaltiaa ja peränpitäjää
kuin Paavalin sanoja.
12. Ja kuin ei satama ollut sovelias yli talvea olla, niin he enimmitten
mielistyivät siihen neuvoon, että sieltä piti laskettaman pois, jos he
jollakin muotoa olisivat voineet tulla Phoinikaan talvea pitämään, joka
on Kretan satama, etelälänteä ja luodepohjaa päin.
13. Mutta kuin etelätuuli rupesi puhaltamaan, luulivat he aikomisensa
käyvän edes, läksivät matkaan ja purjehtivat Kretan ohitse lähempänä
maata.
III. 14. Mutta ei kauvan aikaa jälkeen löi sen päälle ankara puuskatuuli,
joka itäpohjaksi kutsutaan.
15. Ja kuin haaksi tuli sen valtaan eikä voinut tuulta vastaan seisoa,
laskimme me sen tuulen haltuun kulkemaan.
16. Ja kuin me tulimme yhden vähän saaren alle, joka kutsutaan Klauda,
saimme me tuskalla venheeseen ruveta,
17. Jonka me otimme avuksemme ja sidoimme haahteen, peljäten, ettei
sen pitänyt kariin sattuman; ja he laskivat alas purjeen ja antoivat
kulkea.
18. Mutta koska suuri ilma kävi päälle, heittivät he toisena päivänä kalun
ulos.
19. Ja kolmantena päivänä heitimme me omilla käsillämme ulos
haahden kaluja.
20. Mutta kuin emme monena päivänä aurinkoa emmekä tähtiä nähneet,
eikä vähin ilma meidän päällemme käynyt, niin meidän elämämme toivo
oli jo kaikki pois.
21. Ja koska me kauvan aikaa olimme syömättä, silloin seisoi Paavali
heidän keskellänsä ja sanoi: miehet, teidän olis tullut minua kuulla ja ei
Kretasta laskea ulos, että me olisimme välttäneet tainkaltaisen tuskan ja
vahingon.
22. Ja nytkin minä neuvon teitä, olkaat hyvässä uskalluksessa, ei teistä
