PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
että hän tahtoi itse pian sinne vaeltaa.
5. Jotka siis teidän seassanne, sanoi hän, voimalliset ovat, ne tulkaan
alas meidän kanssamme, ja jos jotakin vääryyttä on tässä miehessä, niin
kantakaan he hänen päällensä.
6. Kuin hän siis oli heidän tykönänsä viipynyt enempi kuin kymmenen
päivää, läksi hän alas Kesareaan. Ja toisena päivänä istui hän
tuomioistuimelle ja käski Paavalin tuoda edes.
7. Kuin hän oli tullut edes, seisoivat ne Juudalaiset ympärillä, jotka olivat
Jerusalemista tulleet alas, ja toivat edes monta ja suurta vikaa Paavalia
vastaan, joita ei he voineet vahvistaa;
8. Sillä hän vastasi edestänsä: en minä ole mitään rikkonut Juudalaisten
lakia, en templiä, enkä keisaria vastaan.
Ap. T.24:5. Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka
nostaa kapinan kaikille Juudalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on
Natsarealaisten eriseuran päämies.
Ap. T.24:12. Ja ei he ole minua templissäkään löytäneet kamppailemasta
yhdenkään kanssa, ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei
synagogissa, eikä kaupungissa.
II. 9. Niin Festus tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa, vastasi Paavalia ja
sanoi: tahdotkos mennä ylös Jerusalemiin ja siellä näistä oikeudella
seisoa minun edessäni?
10. Mutta Paavali sanoi: minä seison keisarin oikeudessa, ja siinä tulee
minua tuomita: en minä ole Juudalaisille mitään vääryyttä tehnyt, kuin
sinä itsekin paremmin tiedät.
11. Sillä jos minä olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni rikkonut,
niin en minä tahdo välttää kuolemaa: jos ei taas mitään niistä ole, mitä
he minun päälleni kantavat, niin ei yksikään taida minua antaa heidän
käsiinsä*: minä turvaan keisariin.
Ap. T.18:14. Kuin Paavali rupesi suutansa avaamaan, sanoi Gallio
Juudalaisille: jos olis jotakin vääryyttä eli jotakin hirmuista työtä tehty,
