PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
oi Juudalaiset, niin olis kohtuullinen, että minä teitä kuulisin;
12. Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sinä turvasit,
keisarin
tykö pitää myös sinun menemän.
III. 13. Mutta kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli kuningas Agrippa
ja Bernise alas Kesareaan Festusta tervehtimään.
14. Ja kuin he siellä monta päivää viipyivät, jutteli Festus Paavalin asian
kuninkaalle ja sanoi: yksi mies on jäänyt Felikseltä sidottuna,
Ap. T.24:27. Kuin kaksi ajastaikaa kulunut oli, tuli Porkius Festus Feliksen
siaan. Mutta Feliks tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa ja jätti Paavalin
sidottuna.
15. Josta, kuin minä Jerusalemissa olin, ylimmäiset papit ja Juudalaisten
vanhimmat tulivat ja ilmoittivat minulle, pyytäin tuomiota hänen
ylitsensä.
16. Joille minä vastasin: ei se ole Roomalaisten tapa, että joku ihminen
ennen annetaan surmata, kuin se, jonka päälle kannetaan, saa
päällekantajat rinnallensa ja saa tilan edestänsä vastata kanteesta.
5 Mos.17:4. Ja se sanotaan sinulle, ja sinä kuulet sen, niin tiedustele
visusti, ja koskas löydät totiseksi todeksi, että senkaltainen kauhistus
Israelissa tehty on;
17. Sen tähden kuin he tänne kokoon tulivat, istuin minä kohta toisena
päivänä viivyttelemättä tuomioistuimelle, ja käskin miehen tuoda edes.
18. Kuin päälle kantajat tulivat, niin ei he yhtään syytä tuoneet edes
niistä, mitä minä luulin.
19. Mutta heillä oli muutamia kysymyksiä häntä vastaan heidän
taikauksistansa ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta, jonka Paavali todisti
elävän.
20. Vaan että minä siitä kysymyksestä epäilin, kysyin minä, josko hän
olis tahtonut mennä Jerusalemiin ja siellä näistä tuomittaa.
